Neljänsiä

Sain tämän haasteen Kirjailijattarelta. Päätin olla omavaltainen ja muuttaa sääntöjä: valitsin joka neljännen valokuvan, jonka satunnaisesti kuvakansioista kuvia napsiva näytönsäästäjä poimi. (toki vähän valintaakin mukana) Olen muuten varmasti telepaattisessa yhteydessä näytönsäästäjään! Ainakin sillä on yliluonnollisia kykyjä, tuppaa nimittäin pukkaamaan määrättömästi kuvia läsnäolevista ihmisistä. Alkaa nolottaa, aivan kuin hilloaisin koneella kuvia kulloisestakin vieraasta. Toimii myös puhelimessa: kone virittelee esille näyttelyn keskustelukumppanista. Tällä kertaa kuvissa näkyy ihan selvästi orastava kesänkaipuuni. Aurinko pilkottaa.

Katukissa. Kun oli kevät ja Latviassa. Ote matkapäiväkirjasta: Kauppahallissa lihapiirakka puoliksi ja kiitoksiaan alati hokevat mummot. Kanaiset thinsulatesormikkaat ja haju jota ei Suomessa sallittaisi. Ylväys katseissa. Tiineenä olevien kissojen mahat viistävät maata.

Oli elokuu ja Kebnekaisella. Kirjoitin siitä jo aiemmin, itseasiassa vastauksena samaiseen haasteeseen, täällä.

Rekopekko, pikkuveli, oli justihinsa päässy ripelle, otettiin kuvia mummulasa. Minun selkäni takana laiskasti luikertaa kesänkuiva joki. Oli järjettömän kaunis sää.

Tuo pienimmäinen on äitini. Ensimmäistä kertaa aloin tässä miettiä, että kukakohan nainen tuolla takana lompsii?

Ystävän fiat 600 piti pukata liikkeelle, jäätelöt norusi käsivarsille ja me päiviteltiin kuumuutta. Otettiin valokuvia kuin viimestä päivää. Olin äitin vanhassa mekossa ja ympärillä makasi aakea laakea aurinkoinen kotiseutu. Se tunne! Että on juuri muistanut mitä kesä on, ja ettei se lopu ikinä.

Ei paljoa sanottavaa

Jaan kotia ruotsalaisen ystävän kanssa. Joka ilta sanon: voit ihan hyvin jäädä vielä. Hän sanoo: olen täällä kuin turvassa, piilossa, pesässä. 'Se on totta', totean, 'me molemmat'. Pihalla paukuttaa pakkanen.

Käytin ainakin kaksikymmentä minuuttia miettiäkseni vielä jotain muuta kerrottavaa, tänne blogiin siis. En keksinyt.

Huis hais hius

 

On pitänyt kiirettä. Loppuviikosta kaupunkiin saapui ystäviä, olen siis viettänyt laatuaikaa. Pidin oikein mukavat juhlatkin, teemalla tottakai. Homman nimi oli hiukset ja sai aikaan monenlaista karvaista kruunua: mukana keikkui ainakin harakka ja harakanpesä, ankkalampi, taistelufiguuripyhimys, hurmankiehkuroita, kolminkertainen peruukki, pikkuhousunsuoja ja ties minkälaisia turpeita tupeerauksia! Omassani peikonlehti.

Hius-asioiden seassa on ollut huis-asioita, mutta ainakin animaatio on nyt valmis. Ainakin huomenna saa pullaa. Ainakaan en unohtanut kynttilöitä joulukuuhun, ainakin sain Viena K:lta ihanan kirjan joululahjaksi ja ainakin olen ehtinyt raottaa sen kansia ja nuuhkaista - ainakin on jotain mitä odottaa.

Yhteensä balanssi

Työskentelyssäni on tänä alkuvuonna paljon vapautta, jota parhaan taitoni mukaan kesytän. Yritän olla raottamatta rasian kantta liikaa. Huomaan välillä antautuvani touhuamaan irvokkaan intohimoisesti, päätökset ovat nopeita ja johtavat välittömään toimintaan: nyt leikkaan hiukset, nyt pesen nuo matot, nyt muuten tehdään animaatio. Kaiken takana soi vähän liian isolla Fatima Spar and the Freedom Fries, provosoin itseäni volyymillä, saan siitä jäseniini virtaa, saan aikaiseksi. Sitä kestää hetken, sitten balanssin vuoksi vaan venyn, pelaan parit pasianssit ja ihmettelen minne taas yksi tunti tai päivä putosi. Otan neljännen kupin teetä ja selaan toissapäiväisen lehden. Välillä vapausvakka ei ole kanttaan nähnytkään. Sitten taas: NYT - -

Tänään paistaa aurinko, on oikein keväistä ja touhukasta. Nyt syön appelsiinin.

pieneen lasipulloon evääksi

Minä teen pientä piirrosanimaatiota. En pitkää, en kovinkaan vakavaan ja oikeaan tarkoitukseen, mutta silti tosissani ja intoa paukkuen. Se on hidasta, työlästä, yksinäistä ja mukavaa puuhaa, jossa olen päässyt jo suunnittelusta toteutuksen puolelle. Viisi tuntia piirtämistä on osoittautunut tarkoittamaan viittä sekuntia animaatiota.

Olin juuri saanut piirrettyä viidennenkymmenen neljännen kuvan, päättänyt lopetella tältä päivältä ja kerännyt kamppeeni laukkuun. Sitten se laukku putosi.

Tiedättekö miltä selleri-banaani-pirtelö oikeastaan haisee? 

Oksennukselta.

Karvaalta.

Pitkästä aikaa täällä: pirtelö

Surautan päivittäisen pirtelöni yleensä aamulla ja pakkaan ylimääräisen pieneen lasipulloon evääksi. Joskus joku kysyy: siis mitä tuo on? Vastaan: älä kysy, jos et halua tietää. Tai: en kerro, jos aiot päivitellä. Tai: noooo, son semmonen vähä niinkö pirtelö, hihihi.

Se on aamiainen, se on terveellinen, se ei ole äkkimakea, se on helppo, se on hyväntuoksuinen, se on ennakkoluuloton, siis mitä se on?

Junassa kerran nuori ulkomaalainen mies katsoi läppärinsä läpän yli, kysyi ikäänkuin ilmeellään, mutta ei tohtinut kysyä. Käänsin katseeni ikkunaan ja sitten sanoin liioitellun vakavalla äänellä: it's a smoothie. Nuori ulkomaalainen oli hämillään kunnes käänsin katseeni häneen ja hymyilin.

Meillä täälä Lapisa on lunta heti niinkö Helsingisä konsanaan.

Hei vaan helmikuu! Tervetuloa!

Minä ahmiskelen nyt okranväriä, sitä saisi olla vilaus kaikkialla. En ole valmis kevään heleisiin sävyihin, matkan sinne kuljen tämän tukahdetun skaalan kautta. Sitä paitsi sanoo naistenlehdet mitä tahtoo, nyt on vielä talvi ja saa ollakin.

Äidin vanha ompelukone aktivoi muistia. Tässä muuten kone joka tosiaan tikkaa, uskomaton peli! Nyt neula hakkaa muistoja esiin. Silloin se ruukattiin nostaa keittiön pöydälle, minä olin pieni ja tavattoman kiinnostunut siitä pyörivästä osasta (käsipyörä, sanoo käyttöopas). Muistan tismalleen miltä se tuntui sormenpään alla, sen liikeradan keskittämisen vaikeuden ja turran kihelmöinnin. Koneen pienistä rei'istä mahtui soppelisti nuppineula. Siellä niitä jossain on, uumeniin tippuneina.


Jalassa on viikonlopun kirppisreissulta käyttämättömänä (hintaan 2e) löydetyt farkkulegginssit. Minä yllätän itseäni tykkäämällä näistä näin - siis nerokasta, farkut, jotka ei ole farkut. Olis pitänyt keksiä aiemmin. Näissä on vähän vitsikäs olo. Vitsiä on siinäkin, että tammikuun itkuvirret on vaihtuneet rempsakkaan polkkaan. Kierros alkoi Loituman  versiolla ievan polkasta, mutta jatkui hilpeisiin covereihin. Oijjoi tätä mualimaa.