Tallinna 2/2

Olin ensikertalainen Tallinnassa. Pidin siitä! Jotkut paikat jättävät tunteen siitä, että sinne pitää palata vielä. Budapest, Istanbul, Varangin seutu, kyllä Tallinakin. Melkoisten kontrastien kaupunki vaikuttaa tarjoavan hyvää ja edullista ruokaa, kiinnostavaa nuorta suunnittelua ja paljon visuaalista katsottavaa. Kerroksia.

Reissusta alkaa olla jo päiviä. 

Käyn sanattomammaksi sen suhteen, tuntuu vähän satunnaiselta.

Sieluko se vielä tienpäällä kopsuttelee kotiinpäin kamelin vauhtiaan, vai miksi ei jetlag ohene.

Tallinna 1/2

Voisi melkein olla sama muori toisessa ja neljännessä kuvassa. 

Suomalainen näyttää yleensä suomalaiselta, venäläinen venäläiseltä. Virolainen on jompsis-kumpsis tai sekä että. Minulle on supisuomalaisuuden lisäksi ehdotettu islantilaisuutta, norjalaisuutta ja puolalaisuutta. Entä sinulle?

Eilen

Yö makuuvaunussa, yö Viena Karjalaisen vieressä, yö Viru-hotellissa. Nyt virun kyseisen hotellin ala-aulassa tällaista hyvin pikaista matkaraporttia kirjoittaen.

Eilen tapasin Reetin. Tänään Marleenen, Anastassian, Ljudmilan, Heli-Lyn, Marin, Tiinan, Birgitin, Annamarin, Kerstin, Juliannan, Irinan, Kristinan, Kadrin, Kailin, Susien ja Katrin. Ja ne kaksi, joiden nimiä en tullut kysyneeksi. Pistetään naiset purkkiin! Sitten niitä pääsee kurkkiin.

Sentimentaalinen rahaton hölmö.

Antaa avata itselleen ovia kaikenmaailman taloihin! Leikkii rakastumisen riskin reunamaastossa uhmaa uhkaillen. Kukkaron nyöri on kireä ja kapea trapetsi, mutta toisaalta oma maa - olisiko pehmeämpää alustaa pudota? Ja siis seinät, vähän vinot, olisivat juuri hyvät katseen valua ja etsiä kiintopistettä... Päätön, hännätön, aivan mahdoton ja ennenkaikkea varaton hölmö se täällä vähän maalailee mielikuvia kuin mikäkin talollinen. Unelmaa säästämättä, haaveilusta tinkimättä.

Nyt kuitenkin talot ja torpat sikseen, sillä on aika lähteä Tarun kanssa matkaan.

Ensin Helsinkiin. Sitten Tallinnaan. Lopuksi Pietariin.

Elokuun viimeinen lauantai

Valtaus, tuo jättömaaniitylle perustettu kasvimaamme, on ollut kesän suuri ilo. Se on pitänyt minut salaatissa, kosketuksessa maahan ja onnellisesti järjissäni kaupunkiyksiön kesässä. Tavulle valtaus on jännitysnäyttämö, ehtymätön elämysten viidakko, jossa säntäillä mönkiäisten ja myyrän kahahdusten perässä, vetää heinäövereitä ja antaa tuulen käydä turkissa.

Kaikki istutettu on kasvanut elämästä riehaantuneena: kurkku kukkii vieläkin kurkku suorana, tomaateilta ratkeaa posket hymystä. Minttu on mieltään vailla seurassaan suloinen sekopää Sitruunamme Lissa. Kutsumattomat myyrävieraat ovat vähentäneet suolaheinän ja basilikoiden elämäniloa, mutta valkosipuli ja limenkuoret tuntuvat auttavan ongelmaan. Hiipuvaa kesää ja osavoittoa kamppailussa myyriä vastaan juhlistettiin tänään kesän ensimmäisillä grillijuhlilla. Helle ei enää yltänyt Lappiin asti, täällä ropsotti välillä vettäkin. Mitäpä se haittaa: ei yhtään mitään.

Hyvä elämä ei muuten tule kalliiksi!

Valtauksen materiaalin kanssa on käytetty mielikuvitusta: lainatun kasvihuoneen sisällä on kasvulavoina kaksi metsästä löydettyä kuormalavan kaulusta. Avomaan kasvulava on purkutalosta, puutarhatuolit roskalavalta, kastelukannu sekatavaraliikkeen loppuunmyynnistä. Myös yhden ämpärin löysimme metsästä, toiset ostettiin kirpputorilta. Muheva maa hankittiin edullisesti Rovaniemen kaupungin mullanmyynnistä. Lannoitteena on lampaanlantaa. Yltäkylläisiin taimi- ja siemenhankintoihin kului noin 25e. Lisäksi alennusmyynnistä ostettu grilli, 6e, ja kauniit varrastikut kirppikseltä 2e.

Loppukesän risotto

voita

valkosipulin kynsi

sipuli

nauris

puolikas kesäkurpitsa

2 dl risottoriisiä

valkkaria soppeli, reilu loraus

n. 7 dl kasvislientä
yrttejä: persiljaa, salviaa, basilikaa, minttua - mitä vain.

parmesania

- - - 

Ensimmäiset viisi ainesosaa kuullotellaan pannussa. Sitten lisätään risottoriisi, voit laittaa voitakin lisää. Kuullotellaan riisiäkin hetki. Sitten lisätään viiniä. Sen imeydyttyä loraus kasvislientä, sen imeydyttyä loraus kasvislientä, sen imeydyttyä - ymmärtänette idean. Loppuvaiheessa lisätään yrtit ja parmesanjuusto. Ruoka on valmista! Annosta voi vähän aikaa vaikka vain katsoa kiitollisin mielin, haistaa ennen maistamista.

Kokeile tätä risottoa! Muuten et vain saa tietää nauriin pehmeää, makeaakin, täydellistä risottomakua. Jos et innostu risotosta, syö nauriita kuitenkin. Varo, etteivät vie kieltä..!

- - - 

Tänään, paitsi tätä myöhäisillan risottoa, myös lupaavia uutisia, siis hyrisyttävän jännittävän uskaliaita ja röyhkeän lupaavia uutisia! Tekevät hyvää. Loppukesä ei ole tuntunut oikein kesältä.

Tätä minä toivon.

Vuosikausia jatkunut sietämätön haaveiluni on saanut selkeät piirteet. Tietyt seinät, tietyt ikkunaruudut, aivan tietyn maiseman. Olen katsonut sitä savuisena, suolaisena, merituulen puhaltamana, punaposkisena, onnellisena. Pää suloisia unelmia tutisten ajatellut: nyt olen löytänyt oikean torpan. Hipsinyt ympäri horsmittunutta pihaa ja selvittänyt sen luonnetta.

 

On kulunut jo kuukausia, mutta korjaussuunnitelmien ja päiväunelmoinnin lisäksi en ole uskaltanut tehdä vielä mitään. Olen kyllä tullut ymmärtäneeksi, että rationaalisesti tarkasteltuna olisin todennäköisesti ongelmissa tämänkaltaisen torpan kanssa. Mitä siitä! Emotionaalisesti minä olen jo.