Lokakuun toiseksi viimeisenä yönä riitti muutama tunti silmät kiinni. Kolme muuta jatkoi uniaan, kai sekin jonka mahalle astuin möyriessäni auringonnousun perässä pois kamarista. Vajaa tunti myöhemmin palasin, kävi ilmi: kyllä se yksi heräsi tallatuksi tulemiseen. Noustiin ja oltiin yhdessä, mikä oli hyvä yöhetken yksinolon päälle. Siitä heräsi hyvä lokakuun viimeinen päivä, paljon raitista ilmaa ja heleitä lauluja.
Minusta silti tuntuu, että häkellyttävän helposti voisin jäädä niin - yksin vain jonnekin maailmansivuun. Jäädä opettelemaan, josko oppisi liikkumaan ilman että ketunpojat ja muut metsän pienet eläimet säikkyy.
Pakko kertoa tarina!
Yksi haaveeni on edellä mainittu eläinten pelkäämättömyys. Syksyllä menin metsään, olisin tahtonut kävellä rauhassa, poimia muuan marjan ja ehkä valokuvata. Olin kuitenkin liikkeellä huonoon aikaan; samalla palstalla oli myös luokallinen lapsia suunnistusharjoituksissa. Kannot kaikui muksujen kiljahduksia, 'misä?' ja 'täälä!'-huuteluita sekä omia syviä huokailujani. Joka puolella viuhui kirkasvärisiä kumppareita. Sitten keksin typerän jutun: jähmetyin paikoilleni. Seistä tökötin metsässä, eikä mennyt kauaa kun olin näkymätön lapsille, he lakkasivat näkemästä minut. Tiedättekö, minusta tuli metsän eläin. No, se siitä.
Näin ketun ja juoksin sen perään. Kaveri sanoi, että kettutyttö on puoliksi kettu, puoliksi tyttö. Niin on, minä sanoin. Radiossa soi saamennos kappaleesta Eternal Flame.
MAA on karu ja ääretön, kyllä.
Ruotsalainen ystävä sanoi taannoin, että meillä on niin hieno ja alkukantainen sana - MAA. Sanoi sen monta kertaa matalahkolla äänellä, maa maa maa ja kadehti sanan tylyä lyhyyttä.
15 kommenttia:
Ihana kuvasarja, tunnelmasta toiseen. Rajuja kontrasteja hyvin sulavasti esitettynä. Pidän.
Tuo sana kyllä kantaa hyvin, ei jätä tyhjäksi, palauttaa jalatkin takaisin ilmoista tehokkaasti, siis sillä tavalla hellästi kuitenkin. Tuntuu olleen niin raikas matka sinulla, todella herkän karua tunnelmaa. Hienosti sait aamunkin ihan itsellesi kun maltoit herätä niin aikaisin.
Pohjoinen on pyörinyt mielessä viime päivinä, kuvasi lisäsivät kaipuutani. Kiitos elämyksestä.
Maijja, täällä Juanan luona pistäydyin sun blogiin ja me yhessä ihastellaan tätä. Millon alat kyselemään kustannussopimusta Wsoy:ltä kuvakirjaasi varten? Minä ainakin jo odotan.
Moikka Maijja! Upeita kuvia. Juuri nyt niiden tunnelmaan olisi ihana hypätä ja jäädä istumaan keskelle tuota hiljaista, karua ja kuitenkin lämmintä maisemaa. Kaapo lähti koirien taivaaseen ja itse kaipasi nyt juuri tuollaista paikkaa ja tunnelmaa missä olet saanut olla.
Raikas tunnelma.
MAA on kaunis sana.
Upeita kuvia. Eipä ole tuota MAAtakaan tullut aikaisemmin ajateltua.
oi, niin kaunista.
Mielettömän ihanat kuvat ja kettutarinat! Pääsispä itsekin reissuillansa pohjoiseen...
Mä tykkään näistä.
Tulee voimakas halu mennä metsään jähmettymään.
Niin hienoa. Herää aina vaan enemmän halu tehdä reissu pohjoiseen. Nostaa kädet ylös ja huutaa, laulaa. Pysähtyä, katsoa, lämpimissä vaatteissa, antaa tuulla.
Huikeita kuvia. Saat sanasi soljumaan juuri siihen tyyliin, että on pakko lukea loppuun asti. Taitava olet! :)
ElsaIlona; kiitos mukavan perustelluista kehuista! Minäkin tykkäsin tämän postin kuvien keskinäisestä kontrastista.
Parolan asema; Oli kyllä raikas ja raskaskin matka - kiitos kommentista :)
Satu; Ole hyvä!
Sanna; voeee ko sielä imarrellaan! Mää ihan imarrun, imar* imar*!
Outi; Voi ei miten surullisia uutisia - varmasti kova ikävä Kaapoa teillä! Jää koiran kokoinen kolo koko porukkaan :'(
tuike; niin on. MAA.
Riikka; Kiitos!
viena k; voe venäjä mikkä maesemat...
14a4:n Hanna; tervetuloa Suomen Lappiin - kahviseura ilmottautuu!
isoinpapu; mene mene! Samaa tekis mieli koittaa jossain julkisellakin paikalla. Koska lakkaa olemasta, jos vain istuu jossakin? Aika pian, veikkaan.
Pellon pientareella; Sinäpä sen sanoit, seitsemän hyvää syytä lähteä pohjoiseen. Ja jos haluat syitä jäädä sinne - kysäise ;)
Neiti Nimetön; Mieltälämmittäviä sanoja, kiitos. Tuohon haluaisin pystyäkin, koukuttamaan sanoilla.
Voi että kun siellä näyttää ihan erilaiselta, kuin kesällä. Talvi ja kesä on jotenkin kauniita tuolla, mutta tällainen loppusyksy näyttäisi olevan todellakin karu. Ruman kaunis.
Ihana kertomus kettutytöstä, minä harjoittelin viimeksi toissa päivänä oravan kanssa. Aika liki jo päästi, muttei ihan lähelleen vielä.
Niin kauniin väristä ja näköistä! Tahtoisin tuonne joskus!
Lähetä kommentti