4.5.2010

Kuka rikkoi minun akkunani?

Tällä kertaa aloitan kertomukseni eilisen yllättävistä tapahtumista:

Yhtäkkiä lasi meni rikki. Jostain vain tuli murikka päin ikkunaa ja särki sen säpäleiksi. Aukkoja ainoan silminnäkijän tarinassa. Noin vain saattaa kolmannen kerroksen ikkuna päsähtää rikki. Matonsuojelupoliisi tallusteli ympäriinsä kantapäillään kuin ankka, otti vappurutiinien väsyttämänä kolme valokuvaa ja jätti minut särkyneen maiseman kanssa.

Vahinkohan se oli, mutta kenen.

- -

Loppuun kirjaan vielä hajanaisen hetken tältä päivältä:

Observoin kun yksi 17-vuotias kysyi ikätovereiltaan: mitä kaipaatte lapsuudesta? "Sitä kun oli niin viaton" ja "sitä kun tarvinnut huolehtia pikkusisaruksista" ja "sitä kun sai mennä vaan vessaan ja huutaa: pyyhkimään!". Ovat niin suloisia, ajattelin ja heti perään: olenko minä nyt samalla tavoin suloinen jonkun vaikkapa 35, 45, 55-vuotiaan mielestä?

Sillä aikaa kun ne siirtyivät miettimään seurustelua nuoremman pojan kanssa ("no ei kyllä mitään 95-syntynyttä voi ajatellakaan!") minä siinä ajattelin vappuaamuista kammottavaa krapulaani. Että sitä minä kaipaan lapsuudesta: ainakaan ei koskaan ollut krapula. Ja sitä, että ei ollut minkäänlaista ajantajua. Kesätkin jatkuivat ikuisuuden.

En ottanut osaa kumpaankaan keskusteluun.

14 kommenttia:

Marjohei kirjoitti...

Kuulostaa pelottavalta tuo ikkunajuttu. Toivottavasti saat "ehjän maiseman" pian!

maijja kirjoitti...

Marjohei; joo, mutta ei mua pelottanut. Lähinnä turhauttaa, kun tulee ylimääräistä vaivaa. :-/

piilomaja kirjoitti...

Saatanan kriminaalit! Ikkunanrikkojat! Tyrmään ne pitää saada.

Samantapaisia keskusteluja kuulostelen päivittäin bussissa.Sitten mietin että mitä niiden tyttöjen päässä liikkuu kun katsovat minuakin niin tarkkaan (sillain vähän salaa kuitenkin mutta pitkään). Että miettiikö ne ehkä että minkähän ikäinen tuo nainen on? Olenko minä saman näköinen sen ikäisenä?

Jonna kirjoitti...

Minä muistan ajatteelleni vielä 18 vuotiaana, että 25-vuotias on aika vanha... Nyt kun itse on 25 pian 26 ajattelee, että vitsit miten nuori sitä kuitenkin on. Eikä nelikymppinenkään ole vanha. Kai sitä katselee eri perspektiivistä kuin silloin.

Anonyymi kirjoitti...

Oi, ihan paras tuo, että sai mennä vessaan ja huutaa vaan pyyhkimään:DD Miten joku on ajatellutkaan noin pitkälle?:) tai noin lähelle.

-Tessa-

Anonyymi kirjoitti...

Tämä menee nyt erittäin aiheen vierestä, mutta jostain syystä sinä ja blogisi tulette mieleen aina maanantaisin PikkuKakkosen Mari-nimisestä juontajasta :D

Että ehkä sinä olet sitten suloinen tälläisen kohta 35vuotiaan äiti-ihmisen mielestä ;D

-Tanja

Malla kirjoitti...

No ohhoh, onpas jollakulla ollut tympeät huvit kun täytyy toisten ikkunoita hajotella!

Minäkin kaipaan niitä ikuisuuksia kestäneitä lapsuuskesiä. Kestäisivätpä nykyään edes puolet niin pitkään. Mutta ei; nyt ne vaan alkaa ja seuraavaksi huomaakin, että pfiuf, sinne meni sekin kesä.

Kirjailijatar kirjoitti...

Minä en rikkonut akkunaasi, mutta joku ilkiö rikkoi...aika hurjaa, että kolmannesta kerroksesta asti. Ehkä lapset leikki. Tuo särkynyt maisema kuulosta surulliselta.

Minä kaipaan lapsuuden kesiä mökillä, jota ei enää ole. Siellä se kesä tosiaan jatkui ikuisuuden.

maijja kirjoitti...

piilomaja; NÄIN ON! Kaltereitten taa lukittava moiset valehtelijat ja tihutyöntekijät! Minäkin aistin molemminpuolisen tarkkailun makua oppilaista. Sitten mietin että muuntavatko ne käyttäytymistään tai puhetyyliään vuokseni.

Jonna; niinhän se menee, näiden lukioikäisten mielestä nelikymppiset on tosi vanhoja. Se se juuri on suloista, vaikka toisaalta: hohhoi. Mutta se kuuluu ikään, ettei näe nenäänsä kauemmas.

Tessa; ;D

Tanja; voi kiitos suloisesta viestistä! Pitää parkkeerata television eteen jonakin maanantaina ja tarkastaa täti. :)
(ps. täällä saa mennä aiheen ohikin)

Malla; tympeää kyllä, mutta yritän ajatella että ei huvikseen, vaan vahingossa. Mutta ikävästi vain vaikuttaa omaan elämään, kadun äänetkin kuuluvat voimakkaammin sisään nyt.

Kesät on lyhyitä, vaan nyt tässä vaiheessa kevätkiireitä on sanottava, että PFIUF vaan se katsi talvikin jonnekin!

Kirjailijatar; meillä ei ikinä ollut omaa mökkiä, mutta muistan elävästi kyläreissut tuttavien mökille joita tehtiin "aina". Muistoihin tulee niin helposti se "aina"-aspekti. Aina syötiin muurinpohjalättyjä ja aina uitiin, aina paistoi aurinko ja aina oli heinäsirkkojen siritystä.

(huvittaa, että minä kaipailin krapulattomuutta, jessus sentään)

Anonyymi kirjoitti...

Korjaus edelliseen, Mari hassuttelee lasten (ja äitien?) ilona tiistaiaamuisin :D

-Tanja

maijja kirjoitti...

Tanja; ok, silloin siis!

Päivi kirjoitti...

Sinä olet suloinen, sanoo tämä joka on vielä hitusen enempi kuin 35 :)
Yhdessä lehtijutussa (en tiedä minkä ikäinen heppu) joku kirjoitti, että eräälle tuvalle tuli ikämiehiä - noin nelikymppisiä. Repesin hetkeksi ihan täysin ;D

Ja minä muuten kaipaan juuri noita samoja asioita kuin sinäkin, tosin vapun jälkeen mulla ei ollut krapulaa.

maijja kirjoitti...

Päivi; ;-)

Vai että nelikymppiset ikämiehiä! Johan tässä kaksvitonenkin hämmentyy, mikäs se minä sitten olen? ...aikuinenko?

-M- kirjoitti...

Vähän myöhässä tulee kommentti, mutta..
Pappani 95v puhuu ystävistään (samaa ikäluokkaa kuin hän) poikina. "Me poikain kanssa.." Ja kyse ei nyt ole siis mistään vuosia sitten tapahtuneista asioista, vaan ajankohtaisista tapahtumista.
Oppilaani (n. 16v) taas hirmustuivat, kun tehtävässä puhuttiin pojista ja poikien iät olivat 18 ja 22. Olis kuulema pitänyt puhua miehistä :D