5.5.2010

Solarigrafia

Eipä ole korkeaa kaarta aurinko viitsinyt paperille piirtää! 

Pikkuiset,  filmipurkeista tehdyt neulanreikäkamerat olivat asemissaan lokakuusta maaliskuuhun. Olen kertakaikkisen lumoutunut näistä väreistä, joiden synnyssä on kosteuden, valovuotojen ja kämmäilyn lisäksi ihan selvää taikaa. Talven kuuraista tenhoa.

Enemmän tietoa menetelmästä löydät esimerkiksi täältä.

18 kommenttia:

Niina kirjoitti...

Oi,minäkin olen lumoutunut! Kaunista!

Olina kirjoitti...

Matalalla se on mennyt... Kiehtova rojekti!

Anonyymi kirjoitti...

Vau, osaisimpa itsekin!

Sanna kirjoitti...

Huikeita. Tuntuu muka niin kaukaiselta tuo hämyinen talvi jo.

maijja kirjoitti...

niina; kiitos!

Olina; minustakin tämä oli juurikin kiehtova juttu. Laitoin neljä kameraa kuvaamaan samaan suuntaan, viimeinenkin kuva oli siisti mutta neljä oli paljon. Siispä laitoin vain kolme.

Marjohei; se on helppoa! Tarvitset lähinnä tyhjän filmipurkin ja palan mv-valokuvauspaperia. Katso linkin takaa ohjeita :-)

Sanna; totta, nyt sitä on muka niin kevätkevät että. Talvea muistetakkaan.

Pellon pientareella kirjoitti...

Vau, niin eri maailmasta ja ajasta, huikeata. Mikä on oikea todellisuus, missä me olemme, mitä me näemme. Miten ihmeessä.

Maija kirjoitti...

Talvisia taikakuvia! Hienoa. Tuota menetelmää olisi hauska joskus kokeilla itsekin.

Kirjailijatar kirjoitti...

Kaunista! Sattumanvaraisuus, aika ja onni voivat tehdä ihmeitä.

morso kirjoitti...

Oi. Mun lukiolainen lapsi teki tollaisen syksyllä koulun kuvaamataidossa, mutta mulle ei koskaan näytetty lopputulosta. Nyt tiedän, mitä oli tavoiteltu. Hienoja.

Aurinko on huikean korkealla, noita matalia kaaria ei enää muistakaan.

Tanja kirjoitti...

Minua puistattaa koko solarigrafia. Vaikka kuvista aina tuleekin ihan älyttömän kiehtovia, niinkuin neulanreikäkmaroilla yleensäkin. Minulle se on synonyymi Taikin valokuvauskurssiin, jonka opesta en oikein diggaillut, noin niinkuin lievästi ilmaistuna. Ja samaan aikaan taisi mulla alkaa kausi, jota ahdistukseksi sanon, ja joka onneksi tuntuu jo kaukaiselta ajalta. Solarigrafia herättää minussa ain jonkun ihmeen syyllisyyden tunteen aikaan.

Anonyymi kirjoitti...

Tosi upeita! On ollut tarkoitus kokeilla:)

Hanna H kirjoitti...

Kiehtovaa todella! Tuossa ekassa nään ilmiselvän lentävän lautasen, hui. Ehkä juuri sen takia ovatkin vähän synkkiä. Kauniita värejä tosin!!

Ulla kirjoitti...

Huiput kuvat! Me tehtiin neulanreikäkamerat koulun kuviksessa tai kuviskerhossa, siitä on jäänyt kivat muistot.

Margarita kirjoitti...

näistä tulee aina tosi kiehtovia! mulle on ollut aina aavistuksen kysymysmerkki se kuvan "kehittäminen"; tartteeko siis olla täysin pimiö kun siirtää skanneriin vaiko riittääkö nopea käsi? :)

maijja kirjoitti...

Pellon pientareella; se on niin kaunista, että kun tarpeeksi hidastetaan niin ihminen katoaa: jää vaan aurinko ja puut.

Maija; suosittelen! Kiitos.

Kirjailijatar; sattumanvaraisuus tässä tietysti lumoaakin, ja aika ja onni - osasit valita juuri oikeat sanat.

morso; minäkin tein tämmöisen jo kerran aikaisemmin, mutta siinä tuloksessa ei ollut mitään näytettävää: menin typeryyttäni jotenkin sekaisin ja kehitin kuvan... sinne katos.

Tanja; voi ei, höh. Ymmärrän mitä tarkoitat, että jokin vain kaivaa lupaa kysymättä esiin jotain.

Hanna (14a4); suosittelen! Kiitos.

Hanna; synkkiä ovat näin, mutta voi vitsit kun olivat viattomia, kepeän keväisiä ennen positiiviksi kääntämistä. Vaaleita, persikkaisia sävyjä ja luurankomaisia valkeita puunrunkoja, auringon mustat raidat.

Ulla; meillä olivat koulussa tehneet yhdestä huoneesta camera obscuran: pimentäneet täysin, vain pikkuinen reikä ikkunan edessä. Kun siellä malttoi hetken istua pimeässä, alkoi vastapäiseen seinäänpiirtyä hento peilikuva maisemasta. USKOMATONTA!

-margarita.; minä vippasin vain nopealla kädellä. Tein mustasta vahvasta kartongista kehyksen, jossa oli vain paperin kokoinen aukko. Scannaus kannattaa tehdä mahdollisimman lähellä sitä reunaa lasista, mistä valo tulee, näin välttyy ylimääräiseltä valottumiselta. Minusta toisaalta semmoinen pieni valohäikkäily sopii näihin, tuo vain lisää potkua. Omani oli tosiaan jo heti ihan kellastuneita, purkit vähän niin ja näin ummessa :)

Tuija kirjoitti...

Minäkin olen istunu camera obscuran sisällä, se oli maagista. Pidän Marja Pirilän camera obscura kuvista, niissä on lähes tavoitettu se fiilis, miltä tuntuu siellä istuessa.

scaredy-cat kirjoitti...

Ihan älyttömän hieno!
Tämmöistä pitääkin kokeilla...

tuike kirjoitti...

WOW - kaunista! Innostuin talvella solarigrafiasta ja olen nyt kesällä menossa viikon kurssille. Toivottavasti kurssi on hyvä, olen nimittäin ihan innoissani.