20.5.2010

Viimeisiä ajatuksia

Muista ainakin

kun Cremonassa yhden kirkon portailla tiivistyi kesä ja että gelateriassa syömisestä olisi pitänyt maksaa erikseen

että menuhintaan lisätään aina euro tai pari, paikallisen mukaan summa koostuu "kattauksesta, sähköstä, vedestä ja sen semmoisesta"

miltä tuntui kun avattiin se lambrusco

että vastasin "modernia arkkitehtuuria" kun kysyttiin mitä kaipaan

että et ikinä voi olla varma siitä miten seuraava wc vedetään

kun Viena analysoi italiaanoja: "eivät ole lemminkäisen äitejä"

ne asiat mitkä Italiassa yllättivät

ne vähät sanat: vino rosso, gatto, cane, prego, un gelato - cone/coppeta

että tosiaan olen aika simppeli, liika on liikaa eikä silmä jaksa kaikkea

että kannattaa käydä aperitivi eli happy hour -paikoissa syömässä!

että viimeinen jäätelö oli frutti di bosco, pere verde ja cocco

se kun näki oman koulumatkan, oman pikku talon, oman pikku parvekkeenkin ylhäältä käsin ja että se oli niin hauskaa, että vielä maallakin hymyilytti ja jännitti

kun vaikuttaa siltä, että ne neidonhiuspuusta riivityt oksat selvisivät sittenkin lennosta

kuvaa muutakin kuin ihmisiä, jos haluat julkaista kuvia blogissa.

5 kommenttia:

Olina kirjoitti...

Naurattaa tuo frutti di bosco, meillä oli sen makuista jugurttia aina aamulla Venetsiassa ja sanoimme: "metsäneläimiä". En tiedä mistä se tuli, mutta edelleen menemme syksyisin keräämän metsän eläimiä, emme suinkaan mustikoita tai puolukoita...

Täysin aiheenvierestä, mutta menkööt.

Kiitos Italian tunnelmista! Minä kaipasin siellä perinteisen suomalaisen tapaan vain loppuajasta kunnon leipää;)

Liivia kirjoitti...

Muistan näköjään kielestä vielä jotain, kun kaikki nämä sanat olivat tuttuja. Ihana kieli, tulee joka sanasta kestohymy huulille.
Coccoa otin kerran, ensimmäinen nuolaisu oli taivaallinen, mutta koko jätskiä en olisi syönyt, maku alkoi jo tökkiä.

Olinalle ihmettelen, minä rakastin italialaista leipää. Tietenkin ruisleipä on ruisleipää, mutta en osaisi syödä sitä Italiassa.
Italian vessoja en kyllä kaipaa!

Sari kirjoitti...

Kiitos matkakertomuksista. Meilläkin on tässä korttelissa niinkuin suomalainen mehtä, kaksi puuta, paitsi tuo sallalainen naapurini taitaa ennemminkin olla vaivaiskoivu kuin mänty.

Kirjailijatar kirjoitti...

Hauskoja huomioita. Nauroin täällä ääneen.

Ja totta, italialaiset vessat on ihan kammottavia.

a n n e kirjoitti...

Voi, mehän ei olla vielä keretty käymään läpi sun matkakokemuksia! Esimakustelen täällä.