Tämä maa on minun; ajatus, joka suurieleisesti valtaa pään. Olen kirjoittanut tästä ennenkin: onko se minä joka olen kasvanut vai laahaako kuusi oksiaan alempana? Kumarran puuta, jonka oksat ennen ongelmitta alitin. Olen kasvanut.
Minä näen hiihtäjän, hiihtäjä ei näe minua. Olen pupujen poluilla. Lumeen puetussa maisemassa on reikä, siinä on minun oma paikkani - tietty mänty, tietty kivi sen alla, katse tiettyyn suuntaan. En ole löytänyt parempaa paikkaa.
- - -
Eilen palasin pohjoiseen. Olen alkanut vihata kaikkia junamatkoja, junaan nouseminen on junaan joutumista. Matkustan raskain, alistunein mielin ja olen henkisesti perillä yhä myöhemmin. Päälleni laskeutuu siirtymäsumu, jossa hapuilu ottaa aikansa.
Uniongelmat jatkuvat.
Alan olla jo aika väsynyt.
En asetu nyt minnekään. On härkäpäisiä päätöksiä tehdä tietyt asiat ennen jouluun rauhoittumista, on hampaan puremista, kielen polttamista kuumaan teehen, puukolla vuoltu peukalo ja salamannopea mieliala. Minussa on vieläkin kaksi maisemaa.
12 kommenttia:
Upeita kuvia, alin varsinkin. Toivon sinulle unisia öitä ja parempaa oloa! Halaus täältä, kyllä kaikki vielä on hyvin, on se.
Pellon pientareella; Kiitos, sekä kehuista, toiveista että halauksesta. Sniisks. Kyllä kaikki on pian. Peukalokin paranee (vaikka vuolaisinkin siitä ainakin gramman verran veks) ja joulu rauhoittaa.
Eikö ole Kalajoki?! :> Olet seissyt varmaan lähes vastapäätä meitä.
Pala sormesta lähti multakin taannoin. Se oli vasemman käden nimettömän sormen pää, eikä voisi uskoa miten paljon verta siitä tuli, eikä liioin sitä miten ihmeen kauan se kesti parantua.
(Ja nyt siitä on tunto pois).
Kirjoitat matkustamisesta ja siirtymästä hyvin.
Noin se menee. Mulla on sama ilmiö Suomeen mennessä, sieltä tullessa.
Mulla tuli mieleen että kun juot aika paljon teetä niin valvottaisko se sua? Mulla oli uniongelmia jossain vaiheessa kun sain liikaa kofeiinia, jätin pois, eikä vaivoja enää..
Unettomuus on takuulla kurja riesa. Juuri hetki sitten luin unitutkijan luennolta poimittuja muistiinpanoja. Paljon asioita, jotka saattaa uneen vaikuttaa. Kaikki varmasti kuitenkin erittäin yksilöllistä.. mikä vaikuttaa tai auttaa ketäkin. Lääkkeitä ei kuitenkaan kovin suositeltu.
Minäkin toivon sinulle unisia öitä!
KuuUkkeli; yksi pohojalaisista jokipahasista siinä luikertaa kyllä!
piilomaja; kuule, mua on peloteltu tosi paljon tällä sormen haavalla ja sen halkeilulla, ikuisella kivulla, mätänemisellä ja sillä, ettei se parannu koskaan! Pelkään. Vasemman käden peukalosta vähensin, aimo satsi kynttä ja sormenpäätä mukana. Peukalo on ihan toimeton, ei sillä saa edes kännykän näppäinlukkoa auki!
Voin arvata että maata vaihtaessa, noin harvakseltaan todellisuuksia (jotka kumpikin ovat omia, tosia) vaihtaessa tulee siirtymäsumut niskaan.
Merja; totta, juon paljon teetä. Nyt en ole kuitenkaan juonut iltapäivien jälkeen ollenkaan, tämän unijutun vuoksi. Uskon tämän johtuvan - paitsi valonpuutteesta - omasta arkirytmittömästä elämäntilanteesta ja siitä, että työskentelen ja vietän niin paljon aikaa kotona, vaikka en vuoteessa niin sen lähellä.
milla; minä oon välillä napannut nukahtamislääkkeen, jos on aivan mahdottomaksi äitynyt, mutta on kyllä monia keinoja jotka voi auttaa toisinaan: rentoutumisharjoitukset, korvatulpat, sängystä vähäksi aikaa poisnouseminen, ... Nyt on vain tosiaan ollut huono jakso, mikään ei tunnu erityisesti auttavan.
Luontomme on niin kaunis!
No sama kitinä se täällä kÄvi kun mies tuossa hohkasi että sormi mÄtänee ja putoo pois ja tulee verenmyrkytys ja jÄykkäkouristus (ja muistutti taas ettei mulla ole rokotus voimassa) ja polille olis pitänyt heti lÄhtee mutta kun toisaalta piti myös lÄhteä ajamaan hänen sukulaisiinsa niin vältyin:-)
Panin vaan kauheen tukon käteen ja nautin sääliä koko viikonlopun.
Voi kun saisit nukuttua. Nuku nuku nurmilintu!
A n n e ; niin on! Nyt pitäisi päivän jokainen valoisa hetki rymytä pihalla silmät ammollaan.
piilomaja; minä se kuule vasta sääliä oisin kaivannut: sain jonkunlaisen shokin! Sormi oli jo sidottu, kun se alkoi: maha muljahti ympäri, aloin nähdä kahtena ja otsa ja kaula valui hikeä. Veri pakeni päästä, olin ihan kellanvalkea eivätkä jalat kantaneet. Luulin vähintäänkin pyörtyväni ja laskevani alle, jopa kuolevani siihen paikkaan. Se oli niin kaoottinen tilanne kaiken kaikkiaan, "ensihoitajalla" oli parranajo kesken, sitten soi ovikello ja tupaan tuli vieras. Silloin sain sen kohtauksen, joka helpotti vasta tovin päästä kun olin saanut "kahdelta" partavaahtoiselta mieheltä "kaksi" lasia vettä ja lepäilin vähän. Sitten pyysin siivoamaan sormenpalan pois leikkuulaudalta :-D semmonen tarina, siihen loppu narina.
voi allotys tuota sormijuttua, ei olisi pitanut lukea tyhjaan mahaan noin seikkaperaista selitysta :D
sita vaan olin tulossa sanomaan etta kirjoitat valtavan elavasti, tykkaan!
Heh, tsori Sari, eläväinen oli myös haavakuvaus! Mutta kiitos kehuista :-)
Lähetä kommentti