Tammikuu 2010 oli liian hankala. Pitkä ja inhottava, vaikea katsoa. Tarvetta paremmalle valolle.
Lumilinnan käytävät, otsalampun valossa luottaa eteenpäin, en eksy en. Asentoon jäätyneet hanskat, takinkaulukseen rohtunut leuka ja melko pimeää vuorokauden ympäri. Nukuin huonosti koko kuukauden. Näin raa'an väkivaltaisia unia joissa hukuin, hakkasin ja tulin ammutuksi. Puukotin paskamaisen sarjamurhaajan kuoliaaksi pikkuisella junkipuukolla claes ohlssonin kuvaston läpi.
Mutta soi myös haitari ja naurettiin, laulettiin, bingottiin, haavoja hoidettiin! Veistin jäät ja punahuulin nostin maljat. Sain uuden ystävän, sanoin sille aina: what's up, Dutch?
Jokainen kuukausi on varmasti tarpeellinen, kaikesta huolimatta.
5 kommenttia:
Viimeinen lause on erityisen hyvä.
Samaan uskon viimein minäkin, vaikka kaikkien viime vuoden kuukausien tarkoitus on vielä etsinnässä.
Ensiksi:
aivan IHANA takki!!!
Olen yrittänyt olla ymmärtäväinen tammikuulle. Ehkä vähän tajuamme toistemme perään, mutta matkaa vielä on. Noin 31 päivää.
Mietin, miltä tuntuisi viettää tammikuu tropiikissa. Kuinkas sitten kävisikään.
Ilona; mulle tuo viime talvi ja sitä edeltänyt syksy on alkanut aueta vasta nyt, vuoden jälkeen. Aikansa se ottaa, eikä siltikään kaikki selkene. Toisaalta ajankulua ja merkityksiä on kyllä vaikea hallita ja tajuta... Miten sitä sanotaan; että huominen on eilinen jo ylihuomenna.
Celia; Kiitos Celiainen! Tänä vuonna mun ei oo tarvinut olla ymmärtävä tammikuulle, tuntuu, että tammikuu on ollut ymmärtävä mulle. 2010 ajattelin kyllä, että olisi mahtavaa (oikein tosi mahtavaa!!) olla tammikuu muualla, vielä lomailla jossain arjetta. Ei olis kyllä kannattanut, on osoittautunut. Tiiä sitten 2012 tammikuusta..!
Pidin tästä, pidin kovin. Muuta en osaa nyt sanoa.
Kiitos Kirjailijatar! Vähänkin riittää, ei aina tarvitse sanoa paljoa. :-)
Lähetä kommentti