26.5.2011

Ruudut 8-11: Pikku-Piu

Ihana köntys kotimaisemissaan. Valtava otus, jonka on epäilty pyytävän kauriinvasoja (!!!!). Piukkeri, Piukkeri-Paukkeri. Piu.

Vanhaan blogiin olin kirjoittanut Piusta näin: 
Kissaherramme Piu on muuten siitä erikoinen tapaus, että se pelkää yhtä asiaa vaille KAIKKEA. 
Piu pelkää
ääniä
aivastuksia
vedenkeitintä
vieraita, erityisesti miesvieraita
yllättäviä tilanteita
muutoksia
leikkimistä
syliin ottamista
pieruja
ompelukonetta
kolinoita, kilinöitä, kalinoita
...
melkein kaikkea.

Mutta Piu ei pelkää puiden hakkaamista.

5 kommenttia:

annika. kirjoitti...

Oi Piu, minä muistan hänet! Tykkään tuosta hurjasta kissaherrasta, jolla on mainio nimi.

minja kirjoitti...

Piuuuuuuu! Se ampaisi kun pieru kajahti :D

Heh.

Mahtava herra!


(kuolaan noita klapeja...)

Pilvitarha kirjoitti...

Piulla on aika iso olemus :) Meidän koira on pelännyt kausiluonteisesti mm. keltaista väriä ja esineitä väärissä paikoissa.

Kerran oli aamulenkkireitillä muovituoli tiellä ja siinä kökötti keltainen termoskannu. Voi elämä sitä epäluulon määrää eikä auttanut muu kuin tehdä iso mutka.

maijja kirjoitti...

Annika; nimi on tosiaan hupainen. Pikku-Piu oli jo nimetty meille tullessaan, ja luulen että tämä pikku-etuliite oli annettu hyvissä ajoin ennen kasvupyrähdystä ;-)

Minja; piuuuu on varmaan monella sohvalla tuttu ääni :-D! Klapit on viime syksyltä, tokkopa niiden perään enää kannattaa... ovat tuhkana taivaalla. Vieläkö teillä pitää lämmittää?

Pilvitarha; fyysinen olemus on iso, henkinen periaatteessa aika pieni... Keltaista pelkäävä koira! Mahtava ajatus! Tuostahan tulisi mainio hahmo vaikkapa kirjaan.

Pellon pientareella kirjoitti...

Ai mie aattelin, että Piu ei pelkää hiiriä... ;). Komea herra on.