Vienan kanssa Tukholmassa.
~ rauhallista vaappumista ja ruokaturismia.
~ suuria ja hupaisia yhteisiä suunnitelmia utuiseen tulevaisuuteen.
~ tuli hyviä ideoita, joita lietsottiin taideteollisuusvakoillen pikkubutiikkeja.
~ paljon mutusteltavaa, paljon jutusteltavaa ja vähän valokuvia.
9 kommenttia:
Ihania tunnelmia! MItä tuossa toiseksi alimmassa kuvassa sataa?
Kai se onkin niin, että niiltä maailman parhaimmilta päiviltä onkin juuri niin vähän valokuvia,eikä se oikeastaan edes harmita.
Tuittu; jotakin haitulaa puista. Se oli ihan maagista, kuin lumisade tuulenpuuskissa. Kertyi katukiveyksien reunoihin pumpulikasoiksi.
Tuikkis; niin se kait on. Toisaalta Tukholma ei ehkä ollut kauhean kiihottava kuvauskohde - kaiketi se on liian tuttu asultaan, lähellä suomalaismaista tarkoitan. Olin nimittäin oikeastaan ensimmäistä (!) kertaa Tukholmassa, että ei se sinänsä tuttu ole. Mutta se on siisti, vähän Helsinkimäinenkin, katse tarttuisi paremmin boheemiin rosoon. Ja aurinkokin paistoi suoden vain kovaa huonoa valoa. Siksi ja mainion seuran vuoksi kamera ei laulanut.
Tällaisessa auringonpaisteessa on hankala ottaa hyviä kuvia. On vain puhki palanutta ja mustaa varjoa.
Upea tuo ensimmäinen kuvasi, kissanainen :)
Olisinpa taideteollisuusvakoilija!
Kirjailijatar; kuvasta kiitos Viena K:n. Joo, varjot on pikimustia! Laskevan auringon valo kelpaa, se on hyväksi sihtattua, mutta keskipäivällä on todella turhauttaa kopeloida kameraa. Lisäksi: otin vahingossa väärän putkelon mukaan, sekin ahdisti.
piilomaja; se on helppoa :-) Menet vain kivoihin alan kauppoihin, ja katsot kaikkea sillä silmällä, että miten voisin kehittää tätä ideaa, mitä yhtä kivaa minä voisin tehdä, mitä osaisin ja miksi tekisin. Sitten kun vielä olisi se aika ja aikaansaavuus...!
Voi noita sun silmiäsi!
Oi!
Ilona; :-)
Oi jospa oisin saanut olla muukaanaa! Näyttää ihan siltä.
Lähetä kommentti