Kaunis ja komea kaupunki, silmänkantamaton kaikkea. Ihmeellisen venäläistä alusta loppuun asti.
Vieraalla on omintakeinen tapansa tuntua tutulta, jos melkein mikään ei pääse yllättämään. Sellaista arvattavan oloista mahtipontista byrokratiaa suuressa käsittämättömässä.
Tai: hintataso yllätti!
Tai: hintataso yllätti!
Kevennyksenä ja selvennyksenä ote wc:n seinällä roikkuvasta sertifikaatista:
6 kommenttia:
Mulla oli samanlainen olo Pietarista - kaikki se ouhe Venäjästä ja etukäteen tehty ahkera tutkimustyö (tykkään lukea sen maan kulttuuria käsitteleviä kirjoja, johon olen matkustamassa) saivat aikaan sellaisen "no niinpä tietenkin" -tunteen, joka ei kyllä ollut harmillinen ollenkaan, enemmänkin huvittava. Pietari on hieno, ja haluan sinne ehdottomasti uudestaan :)
Kun aiemmin mainitsit Pietarin, aloin heti odottaa kuvia! Ihan hullua, että jotain niin suurta on niin lähellä ja miten harvoin sinne silti ottaa asiakseen mennä. Mä olen ollut vain kerran, viitisen vuotta sitten, ja jo silloin ajattelin että tänne pitää tulla vielä uudestaaan. No, en ole ehtinyt. Onneksi sä olet!
Itsellä jäi kevään Pietarinreissulta päällimmäisenä mieleen kadunkulmasta ostettu kaalipiirakka! Ja ne puut jotka kasvoivat talojen katoilta, ei siellä mikään oo niin justiinsa. Mielenkiintoinen kaupunki ja ah, se metro!
Ja se käsittämätön harmaus ja yksilön pienuus kaiken mahtipontisen rinnalla. Suuret mittasuhteet ja välimatkat. Ja kuitenkin myös se kauneus, vieraanvaraisuus ja voima.
-Taru
minä olen kerran ollut Pietarissa, ups, siitähän on jo 20 vuotta. (kuinka aika vierähtääkään ja muita itsestäänselvyyksiä tähän väliin.)
Silloin vierailimme ystäväperheen luona, joka asui hyvinkin tuollaisen kuvassa olevan kerrostalon näköisessä talossa. se oli aika jännä maailma 14-vuotiaalle. koko kaupunki oli todella kutkuttava.
tekisi mieleni mennä uudestaan joku päivä.
Anniina; Kyllä minäkin haluan Pietariin vielä, vaikka se ei päällimmäisenä tunteena mieleen jäänytkään. Oli niin peijakkaan pikainen reissu, ja täynnä työtä. Hieno kaupunki!
Martta; totta, se on oudon lähellä ollakseen niin vierasta ja erilaista. Nykyään sinne on jo helpompi päästä, kuin (luulen?) vaikka viis vuotta sitten. Me matkattiin ilman viisumia.
Anonyymi; harmi, en käynyt metrossa :-( enkä ostanut kaalipiirakkaakaan. Ostin oikeastaan vain yhden pienen turistikrääsäriipuksen, mutta tulin siitä onnelliseksi! Ruokakaupassa olisin halunnut käydä haahuamassa, mutta löydettiin siihen hätään vain pieni kivijalkamarketti, joka oli kallis ja suppea. Ostin vesipullon ja suklaapatukan...
Taru; vieraanvaraisuus oli kyllä yllättävää! Naiset on naisia kaikkialla, tissiväki pitää yhtä.
outi; vau. Minä just haaveilin siitä, että pääsisi katsomaan miten noissa betonivankiloissa asutaan! Ehkä ensi kerralla :-)
Lähetä kommentti