Voisi melkein olla sama muori toisessa ja neljännessä kuvassa.
Suomalainen näyttää yleensä suomalaiselta, venäläinen venäläiseltä. Virolainen on jompsis-kumpsis tai sekä että. Minulle on supisuomalaisuuden lisäksi ehdotettu islantilaisuutta, norjalaisuutta ja puolalaisuutta. Entä sinulle?
11 kommenttia:
Nuo mummat ja tuo lause samassa kuvassa! Herättää monia mielikuvia! :)
Minua ja ystävääni veikattiin Skotlannissa espanjalaisiksi. Olin ihan otettu. Puhuimme kuulemma niin paljon, päällekkäin ja käsillä huitoen, varsin suomalaista :)
Mummukuva turistitakkikaupan kanssa hieno.
Mua luullaan yleensä ranskalaiseksi, myös Ranskassa ennen kuin avaan suuni. Ranskassa on luultu myös italialaiseksi. Kun sanon että Suomesta, niin aina äimistellään.
Kun olin parikymppinen mua luultiin kerran Italiassa venäläiseksi ja myönnettävä on ettei se ollut kovin kivaa, vaikka venäläisistä tykkäänkin. Kysyin että mistä niin päättelette, niin sanoivat että ketkään toiset eivät elehdi käsillään niin kauheasti kuin venäläiset italialaisten lisäksi. Elehtiikö sitten venäläiset käsillään, olen yrittänyt ottaa selvää, mutten ole huomannut sellaista. Mutta kun olen katsellut sen matkan kuvia, niin kyllä se mun asu oli aika hirveä...
Kulttuuriset piirteet on kiinnostavia. Minä tunnistan yleensä suomalaisen luustosta, se on niin omansa. Suomalaisilla on tietyntyyppinen nenä ja leuka jne, vähän sellaiset pehmeät kasvot. Hiuksista suomalaisen tunnistaa helposti myös, täällä on jotenkin ihan omansa hiustyyli laadun lisäksi.
Lentäjäystäväni sanoi, että maailman kentillä suomalaiset tunnistaa crockseista. Mikään muu kansa ei lennä ne jalassa lomalle.
Huomasin juuri edellä olevan kommentin; se huitominen taitaa siis olla aika suomalaista:)
Saksalaiseksi, ja se ei euroopassa ole hyvä asia. Onneksi kieli sentään paljastaa ettei saksalaisia olla. T. Inkeri
On kysytty Irlantia ja Saksaa, Norjaa myös. Näin viimeisimpänä.
Suomeakin taisi kerran joku Intian-turneellamme vastaan osunut matkailijapariskunta veikata. Mutta se on jännä, riippuu toki siitäkin että missä seurassa on kysymisen hetkellä - puhuuko suomea vai kenties jotain muuta kieltä.
Minusta suomalaiset tunnistaa monesti tavasta olla. Ainakin Ruotsissa töissä ollessa suomalaiset tunnisti metrossa heti, samoin kun olin Israelissa, kun alkoivat puhua niin nauratti aina kamalasti koska suomeahan sieltä aina tuli. Mutta ehkä tämä koskee vain turisteja, eksynyt olemus ja jotenkin nöyrä tapa katsoa muita.
Paras oli se, kun kerran eräs espanjalainen kysyi minulta, miltei 180 senttiseltä blondilta, että olenko japanilainen. Siinä sitä oli ihmettelemistä. Ilmeisesti kyse oli suomen kielestä; se kuulosti hänestä japanilta.
Kerran reissasin isommalla porukalla Ranskassa ja meitä luultiin hollantilaiseksi jalkapallojoukkueeksi!
Ainakin puolalaisen ja senegalilaisen toimesta on kysytty, onko mulla saamelaiset juuret. Puhdasverinen hämäläinen tosin olen.
Moi!
Mua on luultu irlantilaiseksi, hollantilaiseksi, norjalaiseksi ja muistaakseni ruotsalaiseksikin. Olisko jopa unkarilaiseksi tai puolalaiseksi joskus...
Mummokuva on edelleen minunkin suosikkini.
Terkuin,
Taru
Tajusin juuri, että mua ei ole hetkeen luultu miksikään, korkeintaan lopulta kysytty mistä pohjoismaasta olen. Niin kuin Anniinakin tuossa sanoi, niin ehkä se hämää, etten ole usein liikkunut uni-kansallisessa porukassa :-)
Aiemmin muistelisin ainakin kuulleeni saksalaista ja hollantilaista, amerikkalaistakin, mutta luulen sen johtuneen osittain myös siitä että ko. kansat ovat useissa paikoissa niitä tavanomaisimpia vaaleita ulkolaisia ja Suomi taas tosi vieras juttu. Vasta kuulin olevani ensimmäinen suomalainen, jonka joku oli tavannut. Eli ei ihme, ettei Suomi aina tule mieleen kun meitä sen verran vähemmin tuolla pyörii.
Kivoja mummelikuvia!
Ei ole ehdoteltu suoraan uutta kansalaisuutta, sen sijaan on kysytty nimen perusteella Suomessa että "ootko sä ihan suomalainen?" Ensi kerralla sepustan jotain, huvin vuoksi.
Käytin juuri puolisen tuntia näihin kommentteihin vastaamiseen, ja sitten BUFF teksti katosi. Olen voimaton tekemään samaa urakkaa uudelleen, joten typistän:
kansalliset piirteet on tosiaan kiintoisa aihe. Mikä tekee suomalaisen, mikä tekee stereotypian suomalaisesta. Liiviaa komppasin: kuinka suomalaisen tunnistaisi ilman ääntä, elehdintää tai seuraa, vaikka valokuvasta. Minusta suomalaisilla on usein oman sävyinen ihonsa, punakat posketkin (saksalaisilla ehkä samaa?). Luusto tosiaan omanlaisensa. Kehon rakenne tuntuisi olevan usein lyhyt ja leveä, raskasrakenteinenkin? Mietin mistä se tulee. Se ei musta ole oikein slaavilaista, mutta ei skandinaavistakaan. Suomalaisen naama on usein "iso" ja siinä on pieniä asioita.
Äsh. Tympäisee nyt tämä blogger.
Kiitos teille kaikille kommenteista, niitä oli kiinnostavaa lukea ja niihin oli mukava vastata! <:-)
Loistava määritelmä tuo "Suomalaisen naama on usein "iso" ja siinä on pieniä asioita." :D ja itse ainakin olen raskasrakenteinen, vaikka lyhyt ja suht hoikka olenkin, luut on jotenkin isot. Mies meinasi, että yläkroppani on tehty raskaisiin pihahommiin.. Kohteliaisuus..?
Lähetä kommentti