Näin monta kuvaa Storsteineltä.
Eikä tässä todellakaan kaikki: mulla on näitä vielä pino lisää päässä.
Kamera ei ikinä näe kaikkea.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
skip to main |
skip to sidebar
POSTIA
maijjalle@gmail.com
Blogiarkisto
-
►
2014
(5)
- ► joulukuuta (1)
- ► heinäkuuta (1)
- ► huhtikuuta (1)
- ► helmikuuta (1)
- ► tammikuuta (1)
-
►
2013
(26)
- ► joulukuuta (1)
- ► toukokuuta (1)
- ► huhtikuuta (2)
- ► maaliskuuta (3)
- ► helmikuuta (5)
- ► tammikuuta (6)
-
▼
2012
(67)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (4)
- ► heinäkuuta (10)
- ► toukokuuta (7)
- ► huhtikuuta (4)
- ► maaliskuuta (7)
- ► helmikuuta (3)
-
►
2011
(114)
- ► joulukuuta (4)
- ► marraskuuta (6)
- ► heinäkuuta (11)
- ► toukokuuta (16)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (13)
- ► helmikuuta (8)
- ► tammikuuta (15)
-
►
2010
(114)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (3)
- ► toukokuuta (13)
- ► huhtikuuta (12)
- ► maaliskuuta (10)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (12)
-
►
2009
(123)
- ► joulukuuta (16)
- ► marraskuuta (7)
- ► heinäkuuta (6)
- ► toukokuuta (10)
- ► huhtikuuta (11)
- ► maaliskuuta (11)
- ► helmikuuta (12)
- ► tammikuuta (8)
-
►
2008
(78)
- ► joulukuuta (6)
- ► marraskuuta (12)
- ► heinäkuuta (8)
- ► toukokuuta (5)
17 kommenttia:
Voiko joku paikka olla noin huikealla tavalla kylmän kuulas? Tästähän alkaa hirmuinen pohjoisen ikävä. Hienoja kuvia! Hauskaa reissua! Toivottaa, Anna-Mari
Mahtavat kuvat. Kylmät ja herkät. Ja pohjoinen talvinen valo.
Totta on, ettei kamera koskaan näe kaikkea, mutta ihana jakaa muiden kokemuksia sitli kuvien kautta.
Hei Maijja sullon hieno silmä, ehkä se toinenkin on, mutta näin vain toisen. Ihanan värillistä, ajattelin jotenkin että tuolla olisi valkoista ja sinistä ja vähän mustaa, mutta että mitä kaikkia värejä!
Minäkin kehun hienoa silmää, minkä värinen! Kuinka valoisaa pohjoisessa oli? Onko kuvat kirkkaimmalta hetkeltä? Ihmeellistä!
Huikeat maisemat! Ja kaunis punaposkityttö.
Hyisin kylmän näköistä mutta kaunista niin! Hienot kuvat!
Niin kaunista, voi hyvä tavaton! Toinen kuva on ihan huikea. Siitä oikein tajuaakin, kuinka suurta siellä on kaikki, kun ihmiset näyttävät niin pikkuruisilta.
Anna-Mari; olen jo kotiin palannut, juurikin se mainitsemasi pohjoisen ikävä takataskussa.
morso; :-) kiitos!
Tuikkis; eikö olekin upeat hennot pastellit! ps. toinen silmä on aika samanlainen, joten kumpikin kiittää.
Anniina; Tromssassa riittää valoa noin nelisen tuntia, ja nämä kuvat on tosiaan sen puolivälistä. Hämy tulee varhain ja pimeä nopeasti.
Maija; punaposkinen kiittää!
Tie on kevyt; kylmä olikin, tuolla päällä. Kauhea vinkka kävi edestä ja takaa. Mutta kaupungissa itsessään aika nätti ilma :-)
Maijja, hei taas! Siis oletkin kotona jo, ja minä kun aioin seuraavaksi kysyä, näitkö jäisen meren rannalla aurinkomyrskyn komeita revontulia... No, ehkä näitkin? Ja koska olet kotona, niin kehaisen nyt samalla kertakaikkisen ihanaa kissaasi tuolta jostakin aiemmasta kuvasta! Anna-Mari
Näyttää tutuilta maisemilta ja upeilta! Fanitan Tromssaa ja jäämerta ja siksi aivan kaihoisana katselen kuviasi, mulla ei Tromssasta kyllä ole muutakuin kesämielikuvia, siksi nämä talvikuvat on vieläkin kiinnostavampia, kun niissä on tuo karu kylmyys mukana. Kun tv:stä tuli loppiaisena Hurtigrutenista ohjelma, mun täytyi katsoa se Tromssasta eteenpäin koko loppumatka, ne maisemat on niin upeita.
Onhan kuvia tulossa vielä paljon lisää :)
Mieletön tuo valkeus ja vaaleanpunainen valo.
ihanissa paikoissa kuljet
niin huikean kauniita maisemia, tuo valo ja nuo värit. kaunista.
parastahan siinä on että ne huikeimmat kuvat saa kantaa omassa päässään. ja niitä voi katsella missä vain, milloin vain:)
Siis hetkinen, nyt vasta huomaan miten komea silmäpussi mulla on! ;-D miksei kukaan sitä kehu..? En ole toista noin isoa silmäpussia nähnyt, paitsi arvatenkin toisella puolella nenää...
Anna-Mari; näin revontulia! Niistä seuraavaksi. Rovaniemellä oli aurinkomyrskyn aikaan taivas pilvessä :( Kissa kiittää!
himalainen; muistan teidän pohjoisen reissut blogistasi. Onnellisia olemme, sinä ja minä, kun olemme osamme saaneet. Vaikka lisääkin meihin pohjoista mahtuu!
Olina; eikö ole! Pastellipäivät.
viena k; no oesko net aeka ihanija sitte... eekkaet sitä ite ossaa sanuva...
outi; totta, on älyttömän kauniita maisemia mieli täynnä, on mihin palata.
Mahtavan maisemat!
Ihanat värit!
Ja söpöt punaposket!
Nää on niin hienoja, että apua. Tosi kaunista, hiljaista, avaraa, suurta. Tuolla ihminen varmaan tuntee itsensä riittävän pieneksi.
a n n e; punaposki lähettää verkkohalauksia punatukalleen!
Kirjailijatar; nyt sanoit oikeat sanat. Riittävän pieneksi tunteminen. Siitä on tullut mulle jotenkin tärkeä kokemus. Oon ehkä kirjoittanutkin siitä, ainakin meren yhteydessä. On tosi vapauttavaa tajuta oma mitättömyytensä :-)
Lähetä kommentti