21.7.2012

Otteita 3: paratiisi eli Kvilarvatnet



Matkalla Narvikista Tromssaan löydettiin se. Älä Maijja ikinä unohda sitä. En.
"FARE - SKYTEFELT" kylteissä sanottiin.
"Puukko tuppeen ja kukka piippuun", me vastattiin.


Sanotaan: sumuinen suolampi, vuorten takaa nousevan auringon valo, sen valon persikan sävyiset kiilat siniharmaassa sumussa, joutsenperhe. Löysin maasta höyhenen ja aloin kuulla solinaa ja siinä: taas vesiputous. 


Aamulla aamiainen avokallioilla. Soitettiin kauan kitaraa, listalla
- Happy Xmas (War Is Over)
- Yhtenä iltana
- Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään
- Lapin äidin kehtolaulu



6 kommenttia:

Nath kirjoitti...

Kauniita kuvia, mutta erityisesti ensimmäinen kuva on uskomaton! :)

maijja kirjoitti...

Nath; kiitos paljon Nath! Kiva, että jätit kommentin. Tuossa kuvassa on oikeastaan kaks kuvaa, eli se on tuplavalotus... :)

Jaanaba kirjoitti...

Hieno blogi sinulla, kaunista. =)

molli kirjoitti...

Nämä reissupostaukset saa muistelemaan lämmöllä omaa parin vuoden takaista reissua Norjaan. Tunnelma välittyy niin ihanasti näistä kuvista!

maijja kirjoitti...

Jaanaba; kiitos Jaanaba! Mukava, että jätit kommentin.

Molli; ehkä saat intoa suunnitella uuden reissun? Missäpäin Norjaa oot matkannut?

molli kirjoitti...

Todellakin saan intoa suunnitella uuden reissun! Matkaseura vaan uupuu, mutta eiköhän senkin saisi järjestymään. Lähtö olisi myös helpompi, jos matka Suomen läpi ei olisi niin puuduttava.

Reissullamme ajoimme Ruotsin läpi (missä oli ihanaa myös, mutta tuskaisen paljon hyttysiä!) Norjaan, missä pysähdyimme Harstadissa, Svolvoerissa, Lofoottien kärjessä, Bodössa ja Fauskessa. Parasta reissussa oli yöpyminen Jäämeren rannalla lähellä Lofoottien kärkeä, ilta on niin käsittämättömän kaunis ja tuntui niin hupsulta nukkua pienessä teltassa valtavan vuoren juurella, meren äärellä. Sitä tunnelmaa on mahdotonta kuvailla. Sen takia nämä kuvat ovat niin ihania, koska ei tarvita sanoja. Tuntuu että olen taas Norjassa!