25.7.2012

Sannan kans pohojosesa









Raanujärvellä Skyvan itikoita sakea,
Pajalan mutakakku oli ylimakea,
Ylläksen nurkilta otettiin lautta,
juttua piisas pohojammaan kautta
- ja meidän lauseet on syvää vettä:
ne pohtii, aukoo, riipii rintaa,
sukii vastakarvaan ja rikkoo rajapintaa.
Onko ne kansankynttilöitten kaunoa?
Sitä voi miettiä, ja Levillä norjalaisittain saunoa.


Eli hetki Norjasta palaamisen jälkeen tie kutsui taas; pian takas pohjoiseen ja seuraksi ihan mahtava Sanna sekä tien päälle tottunut Tavu. Ei juurikaan reittisuunnitelmaa. Mainio matka, mutta saatoin ehkä pahanlaisesti ihastua näihin Keron lapikkaisiin... maksavat muuten yli nelijäsattaa euroa. Se olis kaks ja puolituhatta markkaa!

Kiitos Sanna.


4 kommenttia:

Tiina kirjoitti...

Ounou, noita nauhallisia en ollu nähnykkään! Aikas päheet! Oneksi ovat yli neljäsattaa, huhheijaa :)

Sanna kirjoitti...

Ja olihan se rentua!

Vieläki ihmettelen, että Levillä ei ollut itikoita ja nukutti niin sikeästi. Ja että Seppo ei vienyt meitä Inariin, emmekä myös heränneet Tallinnasta ilman toista munuaista :)

Kookospalloa tekisi taas vähän mieli.

Kiitos Maijja, ja Tavu! Tavu oli huippua seuraa paitsi silloin kun se säikäytti minut ja luulin että jonkun käsi työntyi "ohjaamoon".

maijja kirjoitti...

Tiina; eikö ole u-pe-at! Suolanen on hinta, kuukauden vuokra ja silleen... miten se Aku Ankka sanoikaan: rahat vai kolmipyörä, rahat vai kolmipyörä...!

Sanna; oli rentua! Emmä heränneet munuaisetta vaan ruususen unilta. Ensi kertaan!

Kultasiskoni kirjoitti...

Tuossa kahvilassa minäkin olen käynyt.
Ihana sinä! Ihana kun kerrot pohjoisesta, lievittää ikävää kovasti (ja samalla kasvattaa sitä). O-ou.

ps. Kerot on upeita. Olen päättänyt, että ostan itselleni valmistujaislahjaksi Keron punaiset lapikkaat - sitten joskus. Ne on sellaiset, että ensin niistä on unelmoitava kauan.