Perhana, että sitä voi olla kiireinen ja touhuntäyteinen. Kunnes sitten flunssa kaataa petiin. Sairastajana toivoton: lamaannun täysin toimintakyvyttömäksi ja olen mieleltäni aivan surkea. Luon kaihoisia katseita siihen mihin en nyt kykene. Kaipaan ulos, metsään, syksyyn.
Elossa olen silti yhä. Nukkuen kerään voimia.
7 kommenttia:
Huisi pieni sieni! Hauska.
Ilona; huisi on hyvä sana kuvaamaan jotain noin pientä ja psykedeelistä!
tuommoisia sieniä kun syö niin jo tauti
lähtee - tahi muuttuu muuksi .....
Olin just tulossa hätyyttelemään, että päivitä jo. Oot ollu mielessä monta kertaa.
Pieni ja hento ote... on älykaunis laulu kuin myös kuvasi
Piilomaja; mahtais muuttua muuksi... ja kuvatkin otettu jo ennen tautia.
Sanna; olisit vain tullut jo aiemmin! Ehkä oisin herännyt horrostamasta. Sinäkin käynyt mulla mielessä!
Nirunaru; kiitos! Siinä on herkät lyriikat.
Sienet ovat kummallisia tapauksia, niissä on jotain hupsua. Mutta on sairastamisessakin hyviä puolia, itse ainakin villasukat jalassa teetä hörppien maltan taas vähän enemmän arvostaa rauhaa. Yksi harmiton flunssa kerran syksyssä tekisi hyvää meille jokaiselle :)
Lähetä kommentti