Voi Ilona, ihana kuulla että tämä kevätriehakkuus välittyy! Olen ollut aika hauskalla tuulella.
Toisaalta haluan myös aktiivisen tietoisesti kirjoittaa ja kuvantaa juuri sitä, mitä milläkin hetkellä keksin tai haluan. Kertoilla kaikesta paineettomasti ja rajattomasti. Pinnalla on ollut niin paljon keskustelua (hyvää sellaista!) siitä, mitä saa kertoa, mitä haluaa kertoa ja mistä muut kertovat blogeissa. Otan osaa keskusteluun paitsi kommentein, myös täällä omassa nurkassani toimien. Ehkä haluan rikkoa vähän sitäkin kuvaa, että "bloggaajat näyttää vaan kauniin puolen elämästään", mutta en näyttämällä mitään ns. rumaa puolta, vaan näyttämällä että lälläslää, minähän näytän just sitä mitä haluan.
Heh, hetken jo peljästyin, mutta ne olivatkin vain kankaisia! Tavu saa kyllä tulla tänne kylään, täällä ois ihan oikeita hiiriä, ne on paljon hauskempia! ;)
Pellon pientareella; mahtais pelätä eläviä hiiriä... niin on urbaani. Valjasreissullakin uskalsi kävellä vain laatoituksella, betonilla, kaikella rakennetulla. Ensimmäiset askeleet nurmikolla oli näkemisen arvoiset!! Pelkäs reppana.
ps. kiva että komppaat! Me ollaan reippaita naisia, sinä ja minä.
Aw. Rakastan päivä päivältä vain enemmän tätä blogiai ja eirtyisesti kirjoitustyyliäsi ja sanojesi nokkeluutta! Voi kun olisikin tuollainen taito! Toivottavasti ymmärrät arvostaa sitä. Voisit lähettää hieman tuulen mukana minullekin sitä, siis taitoasi kirjoittaa! Hih.
Voi ei, tulee omaa kissaa ikävä, joka asuu 200km päässä vanhemmillani :( Sen elämän rakkaus on pehmoapina, jonka kanssa oli pentuna saman kokoinen. Oon ommellut mm. apinan naaman ja kädet useampaan kertaan kiinni, koska kissa on niin raisu rakastaja.
Hanna; heh, ehkä. Välillä tuon ajatuksia on ihan helppo, ja välillä ihan mahdoton tulkita.
Sofia; voi kiitos Sofia!! Tätä sosiaalisuutta minä silti tässä mediassa arvostan, teidän kommenttejanne, enemmän kuin nokkeluuttani.
Anonyymi; aina järkkäri - en omista pokkaria. Camera on canon eos 400d, ja näissä kuvissa kakkulana on kiinteä 50mm.
Pilvitarha; kaikilla eläväisillä riittää persoonaa! Minä myös pidän sun blogistasi :-)
isoinpapu; mullakin on riekaleiksi rakastettu lelu, nimeltään Korianteri. Parasta on se, että vanhempien luota löytyy myös 2kpl samanlaisia rakkaudettomia, kuin uusia johon tämä resu-Korianteria voi verrata :D
Anni; menehän pian kissaasi paijaamaan. Ikävä lienee silläkin jo, tuommoisen matkan takaa!
13 kommenttia:
Sinulta tulee kerta kerralta parempia, hauskempia, riehakkaampia merkintöjä.
Tämä on jo melkoinen (hännän)huippu!
Voi Ilona, ihana kuulla että tämä kevätriehakkuus välittyy! Olen ollut aika hauskalla tuulella.
Toisaalta haluan myös aktiivisen tietoisesti kirjoittaa ja kuvantaa juuri sitä, mitä milläkin hetkellä keksin tai haluan. Kertoilla kaikesta paineettomasti ja rajattomasti. Pinnalla on ollut niin paljon keskustelua (hyvää sellaista!) siitä, mitä saa kertoa, mitä haluaa kertoa ja mistä muut kertovat blogeissa. Otan osaa keskusteluun paitsi kommentein, myös täällä omassa nurkassani toimien. Ehkä haluan rikkoa vähän sitäkin kuvaa, että "bloggaajat näyttää vaan kauniin puolen elämästään", mutta en näyttämällä mitään ns. rumaa puolta, vaan näyttämällä että lälläslää, minähän näytän just sitä mitä haluan.
Ihana. En voi muuta sanoa. *Huokaus*
Heh, hetken jo peljästyin, mutta ne olivatkin vain kankaisia! Tavu saa kyllä tulla tänne kylään, täällä ois ihan oikeita hiiriä, ne on paljon hauskempia! ;)
ps. ylempään kommenttiisi maijja, hyvä juttua, komppaan!
Taina; :-)
Pellon pientareella; mahtais pelätä eläviä hiiriä... niin on urbaani. Valjasreissullakin uskalsi kävellä vain laatoituksella, betonilla, kaikella rakennetulla. Ensimmäiset askeleet nurmikolla oli näkemisen arvoiset!! Pelkäs reppana.
ps. kiva että komppaat! Me ollaan reippaita naisia, sinä ja minä.
Ehkä Tavu on ajatellut, että tuo ruskeampi hiiru on liikaa hänen itsensä värinen. :) Sehän olisi kuin söisi omaa häntäänsä.
Aw. Rakastan päivä päivältä vain enemmän tätä blogiai ja eirtyisesti kirjoitustyyliäsi ja sanojesi nokkeluutta! Voi kun olisikin tuollainen taito! Toivottavasti ymmärrät arvostaa sitä. Voisit lähettää hieman tuulen mukana minullekin sitä, siis taitoasi kirjoittaa! Hih.
kannatko aina järkkäriä mukanasi vai kuvaatko jollain pokkarillakin? millaisella?
Voi kissaa, sulle on osunut kyllä iso persoona :)
(En kylläkään ole koskaan tainnut tavata kissaa jolla olisi ollut pieni persoona...)
Tykkään blogistasi, etenkin juuri siitä että täällä voi olla mitä vain kivaa :)
OI ketale!
Mun lapsella on pehmokoira, isopapu nimeltään, joka on aivan riekaleiksi rakastettu. Tuli heti mieleen.
Tykkään tästä.
Voi ei, tulee omaa kissaa ikävä, joka asuu 200km päässä vanhemmillani :( Sen elämän rakkaus on pehmoapina, jonka kanssa oli pentuna saman kokoinen. Oon ommellut mm. apinan naaman ja kädet useampaan kertaan kiinni, koska kissa on niin raisu rakastaja.
Hanna; heh, ehkä. Välillä tuon ajatuksia on ihan helppo, ja välillä ihan mahdoton tulkita.
Sofia; voi kiitos Sofia!! Tätä sosiaalisuutta minä silti tässä mediassa arvostan, teidän kommenttejanne, enemmän kuin nokkeluuttani.
Anonyymi; aina järkkäri - en omista pokkaria. Camera on canon eos 400d, ja näissä kuvissa kakkulana on kiinteä 50mm.
Pilvitarha; kaikilla eläväisillä riittää persoonaa! Minä myös pidän sun blogistasi :-)
isoinpapu; mullakin on riekaleiksi rakastettu lelu, nimeltään Korianteri. Parasta on se, että vanhempien luota löytyy myös 2kpl samanlaisia rakkaudettomia, kuin uusia johon tämä resu-Korianteria voi verrata :D
Anni; menehän pian kissaasi paijaamaan. Ikävä lienee silläkin jo, tuommoisen matkan takaa!
Lähetä kommentti