Bussin hellittäessä jarrujaan, aikeissa startata kymmentuntiselle matkalleen kohti Rovaniemeä, löysin minä laukustani postittamatta jääneen kortin, reissun ainoan, ja huusin: SEIS! Minä juoksin sen siihen laatikkoon ja sit alkoi istuminen. Kotimatka.
Kotiin tuomisena sitkeä ja kertakaikkiaan hellittämätön ajatus: Huippuvuoret.
Huippuvuoret,
Huippuvuoret,
Huippuvuoret.
9 kommenttia:
Tromssa on ehdottomasti yksi mahtavimmista kaupungeista joissa olen käynyt. Hyvin näkyy sen viehätys näistä sinunkin upeista kuvistasi: siellä on luonto ja kaupunki, siinä niin, ihan rinta rinnan, yhtä kauniina molemmat.
Kiitos tästä matkasta!
Vau, upeita nämä sun Tromssa-kuvat, muutkin kuin tässä postauksessa olevat. Ja kiitos vaan matkakuumeen herättämisestä... ;)
on mahtanut olla kyllä matka!
mulla yks kaveri oli viime vuonna Huippuvuorilla. siellä on kuulemma enemmän jääkarhuja kuin ihmisiä. vaikka onkohan tämäkin taas joku legenda.. eikun ei ole. ei saanut yksin lähteä mihinkään kauemmas hoipertelemaan, kun saattoi tulla karhu vastaan. mutta siis. kaunista kuulemma sielläkin oli, kovin kaunista.
Mirva; luonto ja jotenkin sen kovuus tulee tosiaan lähelle, siellä on hyvät mittasuhteet ihmisille. Kiitos!
Kirsikka; kiitos! Ja tervemenoa pohjoiseen ;)
outi; siis mä en oo ehkä ikinä ennen edes rekisteröinyt Huippuvuoria. Nyt näin niistä lyhytelokuvan joka revähdytti mun tajuntani. Mun on mentävä sinne! :-) Onnellinen on kaverisi!
Mulla ihan sama kun kävin Tromssassa, että tätä lisää, ja korkeammalle!
Niin hienot kuvat. On jo ikävä pohjoista, karua lämpöä.
Kiitos Maija tästä matkasta! Vaikuttaisi olevan minunkin kaupunkini tuo. Toivottavasti pääsisin joskus!
Mikä kissa!
Mutta nyt on pakko päästä Jäämerelle. Talavella. Hieno matka ollu sulla.
Anniina; niin! HUIPPUVUORILLE! Olen googlannut lentoja, pakko myöntää.
heta; ole hyvä, ja kiitos kiitoksista. Suosittelen Tromssaa lämpöisästi, upeita maisemia paitsi kaupungissa, myös matkalla sinne.
tuike; aikamoinen kujakatti, keikistelijä. Talvinen jäämeri, voi. Mulla on itselläni kesäinen vielä näkemättä.
HUippuvuorille minäkin joskus tahtoisin. Joku sanoi, että siellä ei saa kulkea ilman asetta, jääkarhujen takia.
Lähetä kommentti