Norjalaisella hautuumaalla olen maannut ja ääneen nauranut: voe jjjestas mikkä revontulet! Aa jea, kertakaikkiaan puhuttelevat revontulet. Mikäs siinä. Hyvää seuraa, tanssivat tuliketut, taskussa mutkaton minttuviina ja rannalta poimittu pikkuinen kivi.
9 kommenttia:
Niin mukavaa, hymyilyttää. Piä kivvaa!
Oh ja voi! Tulee nuoruus mieleen!...
OOoooh! Kettutulet tuliketut, vihreää. Waaau!
On pakko uskoa! :)
no kyllähän nuo puhuttelevat:)
eipä ole näkynyt tulikettuja täällä etelässä, varsinkaan noin komeita. pahus. liikaa valosaastetta keskellä kaupunkia.
Vaikkakin viimeksi näin niitä Tampereella, joten kai niitä kaupungissakin onnistuu näkemään..
Voi jestas, mikkä revontulet!
Jäämeri talavella onki mulla kokemata. Yks matkaunelma lisää.
Voi te onnelliset!! En oikein muistaa koskaan nähneeni kunnon revontulia, olen ihan pikkaisen kade :)
Anonyymi; kivvaa pijetty! :-)
Maijanmaja; oletko nuorna naisna reissannut pohjoista? Musta tuntuu, että se on ollut suosittua aikanaan. Mun äiti ja isä kävivät häämatkallaan jäämeren rannalla.
Tuikkis; eikö! Ja siis kuvat kamerasta suoraan, vain koon olen kutistanut! Että vihreää oli!!
Liivia; :) ja kiitos kenkäkuva kommentista! Olen otettu, ja mustakin siinä on oikeita asioita oikeissa paikoissa.
Outi; mä en kans ole Rovaniemellä paljoakaan nähnyt (ne valot...), mutta vähän etelämmässä kyllä. Nuo olivat silti elämäni vaikuttavimmat. Nopeita, eloisia ja voimakkaita tulia!
Tuike; en voi muuta kuin suositella! Tromssakin ihanan vastaanottava paikka.
Kirjailijatar; mun täytyy myöntää, ettei revontulet oo koskaan musta mitään ihan älyttömän käsittämättömän siistiä ole olleet - mutta nuo oli. Täst'edes ne on älyttömän käsittämättömän siistejä ja taianomaisia!
Kiitos revontulista! Huikeat ketunhännät taivaalla, on niissä jotakin...käsittämätöntä. Anna-Mari
Lähetä kommentti