27.1.2012

Onnelliset


Norjalaisella hautuumaalla olen maannut ja ääneen nauranut: voe jjjestas mikkä revontulet! Aa jea, kertakaikkiaan puhuttelevat revontulet. Mikäs siinä. Hyvää seuraa, tanssivat tuliketut, taskussa mutkaton minttuviina ja rannalta poimittu pikkuinen kivi.




Lähettänyt klo

9 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Niin mukavaa, hymyilyttää. Piä kivvaa!

27. tammikuuta 2012 klo 15.09
maijanmaja kirjoitti...

Oh ja voi! Tulee nuoruus mieleen!...

27. tammikuuta 2012 klo 19.33
Tuija kirjoitti...

OOoooh! Kettutulet tuliketut, vihreää. Waaau!

28. tammikuuta 2012 klo 10.08
Liivia kirjoitti...

On pakko uskoa! :)

28. tammikuuta 2012 klo 10.19
outi kirjoitti...

no kyllähän nuo puhuttelevat:)
eipä ole näkynyt tulikettuja täällä etelässä, varsinkaan noin komeita. pahus. liikaa valosaastetta keskellä kaupunkia.
Vaikkakin viimeksi näin niitä Tampereella, joten kai niitä kaupungissakin onnistuu näkemään..

28. tammikuuta 2012 klo 12.44
tuike kirjoitti...

Voi jestas, mikkä revontulet!

Jäämeri talavella onki mulla kokemata. Yks matkaunelma lisää.

28. tammikuuta 2012 klo 13.51
Kirjailijatar kirjoitti...

Voi te onnelliset!! En oikein muistaa koskaan nähneeni kunnon revontulia, olen ihan pikkaisen kade :)

29. tammikuuta 2012 klo 21.15
maijja kirjoitti...

Anonyymi; kivvaa pijetty! :-)

Maijanmaja; oletko nuorna naisna reissannut pohjoista? Musta tuntuu, että se on ollut suosittua aikanaan. Mun äiti ja isä kävivät häämatkallaan jäämeren rannalla.

Tuikkis; eikö! Ja siis kuvat kamerasta suoraan, vain koon olen kutistanut! Että vihreää oli!!

Liivia; :) ja kiitos kenkäkuva kommentista! Olen otettu, ja mustakin siinä on oikeita asioita oikeissa paikoissa.

Outi; mä en kans ole Rovaniemellä paljoakaan nähnyt (ne valot...), mutta vähän etelämmässä kyllä. Nuo olivat silti elämäni vaikuttavimmat. Nopeita, eloisia ja voimakkaita tulia!

Tuike; en voi muuta kuin suositella! Tromssakin ihanan vastaanottava paikka.

Kirjailijatar; mun täytyy myöntää, ettei revontulet oo koskaan musta mitään ihan älyttömän käsittämättömän siistiä ole olleet - mutta nuo oli. Täst'edes ne on älyttömän käsittämättömän siistejä ja taianomaisia!

30. tammikuuta 2012 klo 16.32
Anonyymi kirjoitti...

Kiitos revontulista! Huikeat ketunhännät taivaalla, on niissä jotakin...käsittämätöntä. Anna-Mari

2. helmikuuta 2012 klo 16.36

Lähetä kommentti

Tilaa: Lähetä kommentteja (Atom)