Minä lupasin palata Tromssaan, ja nyt palasin. Olen siinä viime reissulla ostetussa paidassa, valkoisessa norjalaisessa kesäteltassa, farkkushortseissa ja pienessä nutturassa. Niittirannekkeen on Anne tuonut joskus Pariisista - siitä täytyy olla jo viitisentoista vuotta. Aurinko paistaa ihan estoitta, mutta tuuli on kylmä. Tunnen oloni tosi, tosi onnelliseksi ja kiitolliseksi.
"Mikä olo?" kysyin.
"Onnellinen ja ihmeellinen. TÖTTÖRÖÖ. Tässä sitä ollaan Tromssassa."
Tromssa, yksi ihanimmista kaupungeista.
4 kommenttia:
Töttöröö, onpas mukavan näköinen teltta ja mukavan näkönen telttailijakin!
Huippasi vaistomaisesti tuo Narvikissa otettu hyppäyskuva, mun vellijaloilla ei menty edes Korkeasaaren näköalatorniin :D
Tiina; töttöröö-röö! Mustakin teltta on mukava. Siinä saa esim syödä ihan rauhassa mahansa täyteen, kunhan katsoo ettei syö päällensä... valkoinen väri, juunou, ja kohelo luonne.
Ihana muistikirja! Herätti väkertämisinnon.
Hanna; kiitosta! Mun matkapäiväkirjani, joihin pieteetillä aina liimailen kuittia, matkalippua sun muuta härpäkettä :)
Lähetä kommentti