21.8.2010

Muisto

Vähiä kuvia tältä kesältä.
Kun pujottelin junalla alas, kotiin, puoliväliin maata. Matkaseurana herkkä mieli ja laukussa lintuhäkki. Olin ostanut lintuhäkin aiemmin samana päivänä Rovaniemeltä eurolla. "Olisin maksanut vaikka viis!" muistan nauraa rohisseeni kun kadulla innoissani häkkiä hypistelin. Sisällä oli pieni lintu, jonka haaveilin ujuttavani vapauteen ja siinä suuri eleisesti ilakoidessa onnistuin tiputtamaan häkin, se särkyi ja lintu putosi tielle. Kuin pyynnöstä.

Eipä uskois, että äsken oli helle, herneet ja heinäkuu. Ei silti haittaa, toivotan syksyn tervetulleeksi ja nostan kättä ajankululle - puoliksi antautuen, puoliksi tervehtien. Niinhän se menee, jokaikinen kesä kääntyy syksyksi. 


Pieni lintuhäkki oli helppo korjata. Sen muovinen lintu nauttii vapauden päivistään, ja pian minäkin. Kaukana se päivä kun ajattelin heidän pitävän minua vankinaan, pakottavan työskentelemään edukseen eteeni asetettua tietokonetta naputtelemalla ja antavan nimellisenä korvauksena rahaa. 

Ei se mennyt niin, ja pian alkaa aika jolloin on ehkä vähän värejä, mutta paljon sävyjä.

11 kommenttia:

Laiza kirjoitti...

Minulla oli lapsena tuollainen lintuhäkki, saattoi olla parikin. Joka kerta kun kierrän kirppareilla, toivon, että sellainen tulisi vastaan. Jotenkin se oli valtavan viehättävä esine. Hassua, että olen aivan viime päivinä ajatellut sitä lintuhäkkiä ja nyt sinä täällä kirjoitat sellaisesta!

Niina kirjoitti...

.."pian alkaa aika jolloin on ehkä vähän värejä,mutta paljon sävyjä." Kaunista! Sellaista aikaa minäkin tässä vähän odottelen..

Ja minäkin toivotan syksyn tervetulleeksi puoliksi antautuen ja puoliksi tervehtien. Muutama viikko sitten ajatus syksystä ahdisti ihan hirveästi,mutta nyt olen jo tottunut siihen ja muistanut taas syksyn hyvät puolet. Niitä on onneksi paljon (ja kurakeleihin vielä piiitkä aika).

Onko lintu nyt häkissään vai yhä vapaana?

maijja kirjoitti...

Laiza; vau! Sattumaa! Minustakin se on juuri viehättävä, hyvä sana kuvaamaan.

Niina; Lintu on vapaana. Kaikenlaisia ajatuksia: että liimaan sen siihen häkin ulkopuolelle, tai teen korvikset (toisena lintu, toisena häkki (vaikka häkki on kyllä aika iso..)) tai sitten annan linnun nauttia vapaudestaan!

Ihanaa syksyä meille. Syksyssä on paljon kauniita puolia, ja kurakelit kurjimmillaan vasta keväällä :)

Olina kirjoitti...

Paljon kauniita lauseita ja ajatuksia tässä.

Lintu ja häkki korvispari olisi hieno!

Minä toivotan syksyn tervetulleeksi onnesta soikeana ja nautin siitä, että kesän helteet ovat nyt hyvä muisto vain:)

Kirjailijatar kirjoitti...

Niin hienosti sanottu tuo, että alkaa aika, jolloin on vähän värejä ja paljon sävyjä. Juuri niin.

Minä haaveilen sellaisesta isosta lintuhäkistä. Vaan voisipa se olla pienikin, miksi sitä pitää aina olla niin suuruudenhullu?

Sanna kirjoitti...

Ne sävyt on kauniin lohdullisia. Ja kulman takana jo olet huoleton.

maijja kirjoitti...

Olina; alan vakavissani harkita korviksia. Häkki voisi olla roikkuva, aika pitkässäkin ketjussa ja lintu nappikorviksena.

Sulla onkin syytä olla onnesta soikea! Ja varmasti myös syytä ilakoida helteiden loppua :)

Kirjailijatar; mun on pikkanen, mahtuu helposti etusormen ja peukalon väliin. Sopiva vaikka hyttyselle tai kärpäselle, jos nyt tulisi joku himo joku häkittää.


SANOMPA TÄTÄ KAUTTA, JOSKOS JOKU HUOMAISI JA TARTTUISI HAAVIIN:
paras pirtelö pitkään aikaan sisältää banaanin, karviaisia, persiljaa (tosi paljon! vähän jos laittaa niin maistuu persiljalta, jos laittaa paljon niin ei? en tiiä miks) ja yhden greipin mehu ja lihat. Ei tarvitse muuta nestettä. Ja on hyvää! Puhdistavaa, aivan varmasti.

maijja kirjoitti...

Sanna, ka liikumma täällä yhtäaikaa :) Kulman takana huoleton, toivottavasti!

Liivia kirjoitti...

Puoliksi antautuen, puoliksi tervehtien-niin osuvasti sanottu!

piilomaja kirjoitti...

Kiitos pirteöohjeesta!
Kaikki aineetkin löytyy kun ostin lauantaina karviaisia enkä ole syönyt...

Anniina kirjoitti...

Terve Maijja!

Tulin tänne taas, pitkästä aikaa, ja uppouduin hetkeksi sanoihin. Tykkäsin oikein tuosta edellisestä...nurkkiin tiheiksi kutoutuneita pimeitä, oi!