11.8.2010

On kyse voiman mittakaavasta


Bonsai on pudottanut jokaisen lehtensä, aivan varmasti se menehtyy pian. Neidonhiuspuun oksat kuolivat maljakkoonsa jo aiemmin. Juuri nyt ei juuri mikään, ei edes minkään juuri, puhdista huoneeni ilmaa.

Tämä on ollut pitkä, kuuma kesä.

10 kommenttia:

Kirjailijatar kirjoitti...

Minullakin kuolevat kaikki kasvit. Pihan saniaiset kasvavat yleensä ihan pehkona, nyt ne on ruskeaa rapisevaa paperia. Vain peikonlehti sinnittelee, se kestää minua ja hellettä.

Liivia kirjoitti...

Niin on ollut, Pave vaan laulaa taustalla.

Minäkin olen jo menettänyt kukoistaneet daaliani, vaikka muilla ne vielä hehkuu.

Liivia kirjoitti...

Siis mikä Pave...arvannet kuitenkin mitä tarkoitin:)

Solen kirjoitti...

Minä laitoin kaikki sisäkasvitkin pihalle kesän alussa ja kastelulla ne on hyvin pärjänneet. Tiedä sitten miten kauheasti niissä on öttimöntiäisiä kun ne pitäisi tuoda sisälle. Mutta se on sen ajan ongelma.

maijja kirjoitti...

Kirjailijatar; peikonlehti on ihana, kestää vaikka leikkona kuukausitolkulla, lehti vain maljakkoon. Kerran päätin nyysiä yhden semmoisen lehden koulun peikonlehdestä, olin liikkeellä ilman saksia... meni vimmaiseksi nyhertämiseksi kiinnijäämisen pelossa. Tiesitkö, että peikonlehtien varsien sisällä menee voimakkaasti allergisoivaa maitomömmöä? Minä en.

Liivia; heti ymmärsin! Se mitä en ole menettänyt: basilikat, salaatit, tomaatit, marjat, ... Että oikeastaan ihan hyvä. Pysyn ruuissa, mutta sen neidonhiuspuun oksan olisin tosiaan halunnut saada pitää. Ja bonsain.

Solen; hitto vie! Nyt sen ymmärrän! Tottakai se neidonhiuspuun oksa maljakkoineen olisi pitänyt viedä ulos juurtumaan! :-(

Olina kirjoitti...

On ollut. Mutta eilen illalla puhalsi viileä tuuli. Minä iloitsin siitä.

(Mies on hoitanut kukkia tänä kesänä, minun hoidossani eivät olisi selvinneet... Pihakukat tosin kuolivat kaikki viimeviikonlopun poissaoloon.)

Marge kirjoitti...

Tämä kesä on todella ollut - pitkä. Mutta edelliseen postaukseen vielä viitaten, ei juuri vaaleanpunaisen sävyjä löydy minisyklaamin lisäksi minunkaan maailmastani. Paitsi unohtui, iltataivaalta sen värin eräs ilta bongasin.

eilen tänään huomenna kirjoitti...

Minulla unohtuu kesäisin kastaa sisäkukkia (joita on paljon!) kun vaan innoissani ihmettelen ulkokukkien touhuja. Tänä kesänä tapoin vain yhden muratin. Joudun ostamaan joku vuosi uuden lintuhäkkiini, jossa se sitten aina paahteessa kuivahtaa.

Celia kirjoitti...

Havahduin tätä lukiessa: meillä ei ole yhtään kasvia kotona ei eläviä eikä kuolleita. Olen antanut ne siskoille hoitoon ja unohtanut sinne. Huono kukkaäiti.

Tykkään niin sun lauseista ja teksteistä.

maijja kirjoitti...

Olina; minä en vielä iloitse viileydestä, vaikka toisaalta syksyä ootankin. Syksy on lempivuodenaikani.

Marge; taivaassa sen on voinut nähdä joo, ainakin silloin kun on "iloa" se nähdä. Ehkä vadelmanpunaisemattomuudella viittasinkin siihen; ei jaksa nähdä sitä.

eilen tänään huomenna; lintuhäkissä muratti! Ihana idea! Meillä on avoinaisessa lasisessa lyhdyssä muratti, sekin on nätti (vaikka paahteinen juu)

Celia; kiitos, ihana. Minä yritin bonsaille olla tosi hyvä äiti, en ihan silti onnistunut. Luin kirjat ja kaikki.