23.8.2010

"Minä uhraan sinut."

Siksi, että tavallaan pidän hämähäkeistä. En niin, että tahtoisin tarantellan, vaan koska en ihan tajua niitä. Pystyvät hyppäämään tuulen mukaan ja siinä matkatessaan kehittelemään siimaa, joka paitsi toimii turvavaijerina, on myös kyllin vahvaa kantamaan aikamoisia lasteja? Eikö se olekin uskomatonta? Joskus 90-luvulla tein hämähäkkiterraarion kenkälaatikosta, jotta pääsisin tarkemmin kuusaalle niiden sielunmaailmasta, seiteistä ja muusta. Ei ehkä edes tarvitse mainita, että syötyään muuan päivän hyvällä ruokahalulla kaikenlaisia tarjottuja ötiäisiä se voimainsatunnossa otti hatkat kenkälaatikostaan.

Minä kyllä pidän kärpäsistäkin, ei sillä. Niistä ihan tavallisista keskikokoisista kärpäsistä, jotka liikkuvat lähinnä yksin ja saattavat aurinkoisena päivänä hääräillä ympäriinsä. Kävellä kutitellen lavan päällä, astella käsivarrella ja alati suukotella hellällä, uteliaalla kärsällään. Sontakärpäsistä, banaanikärpäsistä ja hirvikärpäsistä en pidä tietenkään yhtään, ja kaikista vähiten niistä keskikokoista pienemmistä (kuitenkin selkeästi mäkäräistä suuremmista), jotka liikkuvat hyvillä lenkkipoluilla hyvän kokoisina pilvinä saaden lenkkeilijän, minut, käsittämättömän tuohtuneeksi koko laumakärpästen nenään ja nieluun tunkeutuvaa lajia kohtaan. Mutta siis tavallista kärpäsistä pidän. Joidenkin mielestä se on vitsikästä.

Äsken kävi siis niin, että pihalla kameran kanssa kykkiessäni löysin uskomattomia hämähäkkien verkkoja, houkuttelevia öisiä ansoja, joiden virittelijät istuivat valtakunnissaan iltapalaa odotellen. Otin kuvia niistä ja niiden lukaaleista. Erityisen kauan tarkastelin erästä tiettyä pitkäkoipista, joka levottomasti tepasteli ympäriinsä. Se oli nälkäinen.

Halusin antaa sille jotain. En löytänyt mitään, pienimmätkin kohmeiset kulkijat olivat kaiketi kylmän kangistamina piiloissaan. Halusin antaa sille jotain! Menin sisälle meuhkaamaan: "Haluan uhrata jotaki valokuvan alttarilla! Eikö olis mittään, jottain kärpästä tai jottain?" kysyin kummastuneelta äidiltä. Ei sillä ollut.

Sitten löysin kärpäsen.
Se istuskeli levollisesti ikkunan ja verhon välissä. Minä uhraan sinut. Liiskasin kärpäsen mahdollisimman varovasti, yritin vain tainnuttaa, mutta, noh, en ihan onnistunut. "Äh nyt mää tappoin sen liijan kovasti" tuskailin. "Voiko hellästikki tappaa?" äiti kysyi, ja minä selitin: "no ei kait, mutta ku se hämähäkki on kiinnostunut vaan tuosta elämännesteestä ja mää vahingosa ruutasin sen peräkautta pois". Ei jatkokysymyksiä.

Ja minä kannoin pienen uhrilahjani kasteisille seiteille, ja se kelpasi. 
Lukki teki työtään, ja niin teki kamerakin.

8 kommenttia:

piilomaja kirjoitti...

Me tapetaan tahallamme kärpäsiä ja tarjotaan niitä poikien lihansyöjäkasville. Naps vaan ja sen suu menee kiinni ja sinne jäi.

Pellon pientareella kirjoitti...

Heh. Minäkin pidän hämähäkeistä, kärpäsistä en niinkään, ovat valvottaneet tänä kesänä liian monta kuumaa yötä, kunnes oli pakko hankkia kärpäspaperia sängyn päälle katosta roikkumaan.

Parolan asema kirjoitti...

Voi vitsi kun hekottelin ja ääneen .. "ei jatkokysymyksiä", aivan paras! Puuhasin samaa kesällä mökillä puuceessä itikoilla suureen hämähäkinverkkoon, voi että kun harmitti jos ne juuri kuolivat liian kovakouraisesti, ei hetkauttanut sitä suurta hemmoteltua hämähäkkiä.

Piti myös sanomani että olen monesti mielessäni miettinyt kesällä auringonpaisteessa ulkona hymy huulilla maijjan keltaista datsunia vaikka en netin ääreen malttanut pysähtyä niin että sanoisin jotain virtuaalisesti. Niin virkistävä maijja ja maijjan datsun :)

morso kirjoitti...

Syö tai tule syödyksi. ;) Joskus täytyy vaan ryhtyä toimenpiteisiin, jos haluaa valokuvan. Minä yritin kesällä kuvata isoa hämähäkkiä mökillä, mutta kaikki kuvat tarkentui jonnekin ihan muualle.

Ja ekat pirtelöt olen väsännyt. Kiitos inspiraatiosta. :)

Kirjailijatar kirjoitti...

Minua nauratti ja vähän karmi selkäpiitäkin! Minä tykkään kanssa niistä tavallisista kärpäsistä, en varmaan pystyisi syöttämään kärpästä hämähäkille, joista myös tykkään, ihan vähän vaan. Mutta olen kovin valikoiva, hyttysen voisin tarjota päivälliseksi koska vaan.

Olina kirjoitti...

Tästä tulee ihan mieleen veljeni, hän ruokkii kaikki löytämänsä hämähäkit, seurailee ihastuksissaan sitä seittiin kieputusta...

Sanomattakin kai on selvää, että en oikein koskaan ole ymmärtänyt;)

Mutta tämä tarina, se on mahtava!

Sanni kirjoitti...

Annoin sulle tunnustuksen!

maijja kirjoitti...

piilomaja; oi, siinon varmaan kiehtova veitikka!

Pellon pientareella; kärpäspaperi varmaan kuitenkin toimii? Minä oon ajatellut josko siitä ois apua metsäisillä patikkalenkeilläkin... Vaikka selkään laitettuna? Lienee ihan pöllö ajatus.

Parolan asema; mukava kuulla, että huumori tepsii! Ja että minä ja pirssi olemme virkistävä ajatus, voi kaunis kiitos! Suuri hemmoteltu hämähäkki - no varmasti, jos joka hyyskäreissulla sai uutta imettävää. :-D

morso; tarkentaminen tuossa olikin haasteena, ja yrittää olla särkemättä seittejä.

Ole hyvä! Kiva kuulla, että nestemäinen ilosanoma on elinvoimainen, vaikka niin laiskasti olen omiani postannut.

Kirjailijatar; jes! Kärpäskohtalotoveri. Eikö tunnukin ihanalta, kun ne käpöttelee iholla?

Olina; kiitos! Oletko koskaan muuten yrittänyt, kiinnostuksettomuudesta huolimatta, seurailla? Se nimittäin on ihastuttavan kiehtovaa ;)

Sanni; kiitos! Haen sen hymyhuulin.