Terveisiä Outille! Terveisiä Viena K:lle!

Hei Outi,
aluksi valmistujaislahjan korttiin kiinnittämäsi puinen leppäkerttu unohtui takin - sen kolmannen ompelemani - taskuun. Sitten sitä ei enää osannut jättää mihinkään. Välillä hymyilyttää vinosti itsekseen: ettepä arvaa mikä mullon taskusa! Leppäkerttu taskussa on mukavaa kulkea, sitä on hyvä hiplata odotustilanteissa ja kassajonoissa.

Hei Viena, hei nuori ja kaunis Viena,
kirjeesi mukana kaukaa etelästä postitettu rintamerkki kerää välillä viivähtäviä, kysyviäkin katseita. Minun mieleen se tuo eräätkin hoilailut punaviinin ja aurajuuston ääreltä. Siitä tulee positiivisella tavalla alakuloinen olo, vähän kuin haikea valo paistaisi hetken verran tutuista ikkunaruuduista eteisen kenkäkasaan ja keittiön radio laulaisi trallala lallalla trallala lallalla...



Tänään matkustan kotiin pohojospohojammaalle. Jo on aikakin, en ole koskaan ollut näin kauaa pois kotoa. Ikävä on kova, etenkin P-asioita:

Paulia
perhettä
pianoa
parhaita kaveruksia
perinteisiä perusasioita
Piuta

Terveisiä Susalle!

Huhuu nimimerkki Susa! Jätit jokin aika sitten ihanan kommentin, kiitos siitä. Kommentissa kaipasit kuulla, kuinka minun kävi tässä postissa mainitun kaapin kanssa. Kävi hyvin.

Kaappi oli siis Heitteillä kun muutin sinne, se odotteli minua ja poismuuton lähestyessä halusin pitää sen. Alkuperäinen taktiikkani oli esittää vuokraemännälle, että voisin btw muuttaessani viedä samalla tuon vanhan kaapin pois tilaa viemästä. Ei aivan onnistunut. Kummankin silmät kiiluivat kaapin lähettyvillä. Vaihdoin sellaiseen 'no kun se on niin kiva, niin voisinkait siitä jonkun roposen maksaakin'-tyyliin. Ei onnistunut. Sitten lirkuttelin, sitten lässyttelin ja lopuksi maanittelin.

Kaappi olisi joka tapauksessa jäänyt taloon, eikä tulevista vuokralaisista ollut varmuutta. Vetosin syvään rakkauteeni joka ajan saatossa oli syntynyt. Minullahan oli jo tunneside kaappiin, minä rakastin sitä, tiedä vaikka tuleva asukas vihaisi. Avainsanaksi muodostui kiintymys: sain kaapin lopulta ilmaiseksi, koska olin siihen niin ilmeisen kiintynyt. Kiitoskiitoskiitos Marru!



No, tarina jatkuu, sillä osa-aikainen-avomies ei ollut kiintynyt kaappiin. Se painaa pirusti , ei ole umpipuuta vaan sisimmiltään lastulevyä eikä sille ollut luontevaa paikkaa. Käytin taas kaikki keinot, ja lopulta taputin onnellisesti pieniä käsiäni kun kaappi naapurinmiehen avustuksella (krhminä en jaksanut) kannettiin toisen kaupungin kotiin. Muutaman kuukauden kenkäkaappina palveltuaan oli aika muuttaa Lappiin. Minun kodissani se on paraatipaikalla. Kätkee mediavermeet, kirjat, koulupaperit, kuvisjutskuja, piuhoja, penaaleja.

Ja minä rakastan sitä vieläkin.

Omaksi iloksi.

Joissain kaupoissa paperoidaan kauniisti. Myyjät pakertaa ajatuksella valituista papereista ja nauhoista kauniita paketteja. Jos arvelen saavani kauniin paketin, pyydän sellaista - vaikka ostos olisi itselle. Vaikka ostos olisi pieni.

"Tuleeko tämä lahjaksi?" Tulee, nimittäin minulle. Kotona sitten avaan paketin varovasti, säästän paperit ja nauhat jos sattuu huvittamaan. Aivan niinkuin mukana olisi vähän yllätystäkin!

Polveni eivät suoranaisesti tärisseet tuon Pentikin lautasen edessä, mutta takana oli viikkoja kestänyt Sen Täydellisen Lautasen metsästys ja ulkona satoi. Olen heikkona tuon väriseen lasiin. Nyt ymmärrän olevani vakavasti kiinnostunut hankkimaan noita lisää - niitä oli isompiakin.

Ja nekin tulisivat lahjaksi, tottakai!

Virisi ajatus

Kirjoitan päiväkirjaa,
tuntuu kuin olisin kirjoittanut aina vaikken olekaan. Neljä vuotta olen kirjoittanut kunnolla, oikeasti ja itselleni. Melkein joka ilta, ainakin joka viikko (paitsi kesällä unohtuu - en tiedä miksi). Sitä ennenkin kirjoitin kyllä vuosia, mutta kuin jotain lomakortteja tai lokikirjaa, rustasin ylös tekemisiä enemmän kuin tuntemuksia. Kirjoitin kuin lukijan pelossa. Harmittaa! Vanhoihin päiväkirjoihin syntyy erikoinen suhde. Niistä ei voi luopua muttei pitää liian läsnäkään. Joskus voi "vähän vilkaista" - ja sitä unohtuu vaikka kahdeksi tunniksi lamaamaan.

Välistä ihmettelen, kuinka kukaan voi olla kirjoittamatta päiväkirjaa. Miten voi elää ilman päiväkirjaa?



Tämän nykyisen kirjan olen sitonut itse ja aloittanut 12.4.2007 Viljo Kajavan runolla - niinkuin aiemmatkin kirjat.


EN TIEDÄ MIKSI
En minä paljoa keksi,
en luo kenties uutta,
mutta jotenkin näkymä minussa
muuttuu sanalliseksi

niinkuin ikkunan takana puu
hiilipiirrokseksi muuntautuu
seinälläni runojen kudoksiksi -
en tiedä miksi.



Päivälleen vuosi sitten kirjoitin Heitteille jättäytyneestä - kuvia, sanoja, runojakin ja jopa totuuden siemenen sisältävästä blogista. Kuvia ja sanoja kyllä, joskus pienesti runojakin. Lopuksi yksi, ehkä laitan joskus lisääkin?



Tuuli ahistaa vaatteet iholle
joku lammikko on jo jäässä

vuotavien silmien takana

harjoitetaan aamuista aivotoimintaa.


joko minä söin
joko minä puin


Tuuli painaa henkeen.

Olenko viluinen varpunen vai

haluaisinko vain?

Viimepäivinä koulussa

Ajatusten sijaan pään täyttää haju:

j ä n i s l i i m a.


(uskotteluosio)

Perinteiset menetelmät on varmasti tosi hyvä juttu konservaattoreiden kannalta.
Eikä pieni pieteettikään ole pahasta.


(kaksinaismoralistinen osio)
Itsehän kipitin materiaaliopin luennolta pohjustamaan kaupan pohjia kaupan gessolla jota jatkan sämpyläjauhoilla (tai hiekalla/sokerilla/mitä sattuu käteen) struktuurin vuoksi. Ka kun ei ole aikaa pyytää jäneksiä, ei tiloja keitellä seoksia, ei malttia odottaa kerrosten kuivumista, ei uskoa katsoa töitään satojen vuosien päähän. Käsitykset eroaa.

Mutta kerrankin tehdään jotain ajan kans, ehtii istua ja virkata!

Maijja maisteriopiskelija

Maijjan on pakko aina herätä.
Pakko aina nousta ja jaksaa, ehtiä, muistaa.




Näkee kaupungin ja päivän sään sekä aamuvarhain että iltamyöhään
Opiskelee 60,5 kontaktiopetustuntia tällä viikolla

se on muuten 8h 40min per päivä ma-su
tai 12h 6 min per päivä ma-pe

viime viikolla oli 40 sitä ennen 40 sitä ennen 55

sitten loppuaika onkin että

esseeoppimispäiväkirjatenttiryhmätyö
voivoivoi
monimuotonettioppimisympäristö
voivoivoi
projektisuunnitelmaitsenäinentehtävä
voivoivoi
kotitehtäväennakkotehtävätehtävämikätehtävä
voivoivoi

ja se gradu2.



Haluais vaan virkata/värkätä



Nousee, jaksaa, ehtii, muistaa - kirjoittaa listoja
iltalukemiseksi almanakkaa
aamupalaksi toissapäivänen lehti
herätys ruokajonossa tai eräpäivänä
haluais nähdä uniakin nukkuessaan




Kotimatkalla jarruttaa harkitsemattomasti ja hallitsemattomasti kioskin havaittuaan
ostaa 330g lempilakritsia vapisevin käsin
perillä kävelee päin liesituuletinta (!)

uusi nänni otsassaan järjestää lakritsia
parhaat vasemmalle
vihreä väärässä välissä, menkööt väsyn piikkiin.

Tulkaa ja halatkaa minua!

Olen aika uuras.

23,40e

Nämä on ykköslöytöjä viimeiseltä seitsemältä viikolta.

teepannu 2e
mekko 1e
passipussi 0,1e
lamppu 6e
kengät 7,5 e
kehykset 0,2e, 0,2e ja 0,4e
teräspannu 6e

Äiti oli kahden yön yökylässä. Tehtiin ostoksia, syötiin kiinalaista ja kotimaista, katsottiin elokuva, käytiin lenkillä, saunottiin yms. Ostin teräksisen kahvipannun, joten täst'eespäin vieraille myös kahvia! Kunhan opin keittämään.

Kiitos äiti kaikesta.

Googlaa

(kohta huomaatte, kuinka 10-13 tuntiset opiskelupäivät vaikuttavat kuivattavasti aihe- ja kuvasisältöön)

Olen google. En altavistata tai askjeevesitä vaan googlaan. Netin aloitussivu google, selaimen yläpalkissa google ja bloggerkin (siis google.) Aluksi olin blogilista-tyttö, mutta ehei en enää. Käyttäkää google readeria kaikki - olen ihan alistettu sen kätevyydelle. Kun antaa googlelle pikkusormen, se vie koko käden, siis gmailkin löytyy. Ja google analytics.

Aikojen alussa ihmettelin laskureita. En aikonut laittaa sellaista; pelkäsin että alan hamuta ja kurotella. Höpöhöpö. On kiva tietää, että ihmisiä piipahtaa täällä, vaikka joku juttu jäisikin vähemmälle keskustelulle. Blogi on pohjimmiltaan oma pieni kamari, työ- ja toivehuone. Kyllä minä kirjoitan ja kuvaan ja tuuletan aivojani vaikkei kävisi kukaan! Toiset kommentoivat ja toiset eivät. Siviilitutut saattavat viitata blogiasioihin 'oikeissa' keskusteluissa - tai sitten eivät.
En aina edes pysy kärryillä kuka tuttu täällä käy. Äiti ja siskot ainakin?


Analyticsin mukaan Maijjaan tullaan eniten suoralla osoitteella. Toiseksi eniten matkataan blogilistan kautta ja kolmanneksi eniten vieraillaan Villaketun blogin kautta. (Tänne tullaan paljon myös Tiukun, Minjan, Tytin ja Nastin sekä Inkan luota.) Neljännellä sijalla on google kaikenkarvaisine hakusanoineen. Loppukevennyksenä hakusanojen aatelisto:

'poikaystävä vaipat'
'valehtelija'
'hyvä ilta'
'oletko tehnyt takkia itse'
'jäätelöauto tunnari'
'runo maisterille'

sekä:
'25.9 blogi kynsilakka'
(okei SUVI tai ANNA; kumpi se on? Tarjoan teen palkkioksi nokkelasta salapoliisityöstä <:D !)

ps. huomenna kampaaja - jaiks!
pps. olen itse readerissa 74 blogin tilaaja, enkä ihan kommentoi jokaisessa.
eli en yritä mitenkään ziisustella.

Yövieraskirja

Paperiaarteen Kaijan arvonnasta kesäkuussa voittamani kaunis käsinsidottu kirja toimittaa nykyään yövieraskirjan virkaa. En melkein raaskinut käyttää sitä mihinkään. Onneksi rohkaistuin! (ekat kuvat siis kesäkuulta.)

Jo kaksi merkintää kirjassa. Jos kirjotuttaisin myös päiväkävijät, teekaverit, pikapistäytyjät, televisiolupatarkastajat ja muut, niin olis monta. Lähdin tälle tielle nyt.

Kolmessa viikossa ehtii ikävä.

Muru tuli viikonlopuksi. Kerettiin:
käydä hjuumorikeikalla hekottelemassa
käydä heittämässä frisbee-golfia (hän harrastaa sitä[kin])
käydä kirppareilla, kävelyllä, teellä, kaupungilla jne.

Eilen kerettiin jo nukahtaa, kun yöllä keksittiinkin samota vaaranlaelle näkötorniin. Kaupunki näytti k a u n i i l t a
- eikä kuukaan ollut kummempi.


Mukava retki. Pimeillä poluilla on hyvä olla pareittain!

+ sain kameran takaisin
+ tein hyviä kirppislöytöjä (näytän kyllä)

Kun on kokeillut kaikkea...

...on vaikea keksiä mitään uutta. Tässä satunnaisia tukkia neljältä viime vuodelta. Uusin on keskirivin toiseksi vasemmin, kameran kanssa. Mutta hei, tässä on vasta osa!

Kampaajaan aikaa viikko. Mitämitämitä nyt?


EDIT
eikun siis tietysti toiseksi oikein! En oikeen osaa oikeaa ja vasenta. Se hankaloittaa liikenteenohjaamista. Mutta ei se mitään, sillä osaan eteenpäin ja taaksepäin oikein hyvin.

Täällä sataa lunta ! ! !

Sataa l u n t a ! Ja mun kamerani - se on huollossa.

Kuinka orpo olo voi ilman kameraa olla!
Mitä jos näen jotain uskomatonta?


Siis ei kuvia.

Yksitoista

Aino haastoi kertomaan 11 yksityiskohtaa.



1. Vaatekauppa
Kirppikset ja peruskaurat. Ei ole yksittäistä, ultimaattista suosikkia.


2. Huonekalukauppa
Ärrinmurrin joka puljulle. Kirppiksiltä, mummuloista, lehti-ilmoituksista, kavereiden parvekkeilta, entisiltä vuokraemänniltä, vinttien ja navetoiden orsilta - ja ikeoista.


3. Makeat jutut
Karkki. Salmiakki esimerkiksi tai suklaa ja tietysti jäätelö. Mutta siideri rutikuivana!


4. Kaupunki
Tuppaan olemaan tyytyväinen siihen missä olen. Tällä hetkellä syvä ihastus Rovaniemeen. Tulkaa hei kaikki tänne! Tarjoan teetä.


5. Juoma
Tee maidolla. (vichyä menee ja laittikokista kans. [ei kerrota paulille, ok?])


6. Musiikki
Iki-lempparini on Fiona Apple. (kuuntele nämä)
Lisää suokkareita profiilissa.


7. Tv-sarjat
No ääh Strömsö? Sattuman mukaan katson myös huippumalli haussa (!) idols (!) inno (!) jne.
Niin ja Lost.


8. Elokuva
Lost in translation. Dina. Memento (muistaakseni).


9. Kuntoilu
Kävely.
Maastopyöräily sopivassa annoksessa.
Lumilautailu.
Oikeastaan kaikki käy, kunhan ei liikaa eikä pakolla.


10. Kakkuset
SAARISTOLAISLEIPÄ! Olkoon vaan leipää, mutta niin törkeän hyvää.


11. Kahvi
Ei kahvia minulle.



Jätän nyt haasteen avoimeksi kaikille - napatkaa!

Tänä iltana

Mullon kuulema d r a i v i päällä opinnoissa. Ainakin kalenteri on täynnä.
Kameran kanssa kahdestaan vasta illalla liian hämärään aikaan.

Nyt uunissa saaristolaisleipä.

Seitsemän päivän kuluttua.

Aika groteskit.

Kotimatkalla näin kynsistudion (!) oven edessä katumainoksen. Rakennekynnet 80e ja omien kynsien geelaus (?) 55e. Kävelin hymyillen ohi.

Pidän elähtäneistä omistani.