Viimeinen arkinen maanantai

Viimeisen tonttuasian kohdalla oli vähällä käydä aika lystikkäästi: maha muljahti ja sydän pysähtyi pimeän liikkeen lukitulla ovella. Olivat jo sulkeutuneet joulunviettoon, huolella valittu ja uniikki lahja sisällään. Huoli mielessä palasin huokaillen kotiin. Sytytin kynttilät, avasin sopivaa hetkeä odottamaan pimittämäni kirjeen Niinalta, haudutin kupillisen kehäkukka-rooibosta (tosi hyvää!) ja otin pari palaa suklaata. 

Voimaannuin.

Löysin netistä kauppiaan numeron ja soitin väräväjän puhelun. Teimme treffit kaupalle, jossa minä sain paperoitavaa ja hän minun vuolaat kiitokseni. Toivottelimme jouluja ja uusia vuosia, "nähdään ens vuonna!" huikkasi kauppias ovea lukitessaan. "Niin nähdään!" vastasi onnellinen tonttu.

On helppo uskoa jouluun.

Tänään 2h 16min valoa

Etukäteen joululle varastetut hetket kuuratussa kodissa, pakkasen pussaamissa peitoissa. Uudessa mekossa ja kippurassa letissä, kellottomassa kynttilänvalossa, piparinmurussa, riisipuuron keitossa! Suloset, kotoset, iloset päivät. Pimeitä ja pitkiä hyvällä tavalla.

Sunnuntai-illassa soi Samuli Putro. Elämä on juhla.

Miltä puut näyttivät

 Puut näyttivät Tosi Kauniilta.

Monotoninen laakeus

Tämä maa on minun; ajatus, joka suurieleisesti valtaa pään. Olen kirjoittanut tästä ennenkin: onko se minä joka olen kasvanut vai laahaako kuusi oksiaan alempana? Kumarran puuta, jonka oksat ennen ongelmitta alitin. Olen kasvanut. 

Minä näen hiihtäjän, hiihtäjä ei näe minua. Olen pupujen poluilla. Lumeen puetussa maisemassa on reikä, siinä on minun oma paikkani - tietty mänty, tietty kivi sen alla, katse tiettyyn suuntaan. En ole löytänyt parempaa paikkaa.

- - - 

Eilen palasin pohjoiseen. Olen alkanut vihata kaikkia junamatkoja, junaan nouseminen on junaan joutumista. Matkustan raskain, alistunein mielin ja olen henkisesti perillä yhä myöhemmin. Päälleni laskeutuu siirtymäsumu, jossa hapuilu ottaa aikansa. 

Uniongelmat jatkuvat. 

Alan olla jo aika väsynyt. 

En asetu nyt minnekään. On härkäpäisiä päätöksiä tehdä tietyt asiat ennen jouluun rauhoittumista, on hampaan puremista, kielen polttamista kuumaan teehen, puukolla vuoltu peukalo ja salamannopea mieliala. Minussa on vieläkin kaksi maisemaa.

Mulla on teille idea!

Joka ikinen teistä voisi tehdä tämmöistä:

~ keitetään vedessä vajaa pari desiä puuroriisiä, jäähdytellään

~ vatkataan purkillinen kermaa (sinne sokeria, vaniljasokeria, mitä näitä nyt on)

~ yhdistetään riisit ja kerma
~ keitetään glögistä sakea kiisseli perunajauhoilla suurustaen

~ nautitaan yhdessä

 

(samansuuntaiseen oli resepti Ruokapirkka-lehdessä)

Minä nappasin vähän kermavaahtoa talteen, laitoin reilun kukkuran sen jumalaisen assam-teeni kanssa ja suu ja koko pää oli niin onnellinen, niin onnellinen. Sain taas sen hämmästyksen tunteen: ai näin hyvää! 

Lahjon itseäni tämmöisin herkuin. Yritän olla hyvä tälle keholle, lepytellä sen hämmennystä läpeensä pimeiden päivien kulusta. Näyttäisi siltä, että tässä joulukuussa minä en saa unta. Menee kahteen, kolmeen, viime yönä taas neljään unen mustien, villaisten sormikkaiden raukeaa silittelyä odotellessa. Olen siirtynyt väsytystaktiikkaan, sillä onhan paljon asioita unettomien tehdä öisin: kirjoittaa kirjeitä, piirtää, katsoa elokuvia, neuloa salaisia neulomuksia, levätä unetta.

Yritän ymmärrellä kehoani. Ostin sille uuden vyön ja illalla tuputan vielä kreikkalaista ruokaa hyvässä seurassa. En ole yhtään väsynyt. Kyllä kehon nyt kelepaa!

Myöhäis-ilta sushirajan takana

Lohta, kurkkua, paprikaa, porkkanaa ja avocadoa vaihtelevin kokoonpanoin. Joissakin mukana voileipäpikkelssiä, yhdessä rullassa ituja ja toisessa vähän sitruunamehua. Että ei mitään lainkuuliaista hifistelyä kokenein koreografioin, vaan ennakkoluulottoman kömpelöä herkkujen polyfoniaa! Nam. Harmiksi ensimaistelussa vain leikkuujämät, sillä nämä ovat huomisille kutsuille vietäväksi.

Ei yhtään pöllömpi syy keikkua hereillä pienille tunneille.

(vaikka väsynyt käsi kirjoittikin muistilappuun "lovi-parrika-piikkelssi")

Nam,

nam.