Raparperivarkaissa

Kerran tänä kesänä oli lämmintä. Silloin kävin varastamassa yhden raparperin varren äidin kasvimaalta. Keitin yhden hengen annoksen mansikka-raparperisoppaa ja laitoin lehden maljakkoon. Katsokaa mitä kiemurataikaa raparperinlehden varressa! Viehkeä varsi, kuin kiehinen.

Mutta siitä nyt on aikaa.



PS. Jostain syystä blogilista (aivan, minut löytää sieltä) kenkkuilee ja päivittää osuuttani miten sattuu, jos sitenkään. Ärrr.

Juhannuksena

N y t t a r k k a n a :

Minä ja poikaystäväni vietimme osan juhannusta ihanalla mökillä pienellä, hurmaavalla saarella. Siellä olivat myös poikaystäväni sisko eli kälyni ja hänen kihlattunsa eli lankoni sekä tuon lankoni vanhemmat, joiden se saari on. Lisäksi mukana menossa olivat kurnau-kissa Elmerska ja eimitenkäänkoirakuumettalieventävä sessu. Jottei tämä olisi liian yksinkertaista, kerron vielä tämän: poikaystäväni siskon miehen äiti on minun äitini vanhimman veljen vaimon sisko, eli lankoni ja hänen sisaruksensa ovat minun serkkujeni serkkuja. Monimutkaista, haa?


Saari ja sen rakennukset ovat ihanan persoonallisia ja 'mökkimäisiä'. Jokapuolella on katsottavaa ja tutkittavaa ja sieltä täältä löytyy ihania yksityiskohtia. Ihanaa vierailla kauneudessa! Ja mökkikuume senkun kovenee....

ARVATKAAS TAAS,

pääsin myös Lapin yliopistoon. Nyt meni miettimiseksi!

Kiitos satakertaa kaikille onnittelijoille - uskon, että olette yhtä onnittelunhaluisia myös tästä koulupaikasta, joten voitte säästää näppäimistöänne hyvällä omalla tunnolla :)!

ARVATKAA,

pääsin Taikkiin.



!!!!!

MUOKS:
Pakko vielä lisätä, että tänä samana päivänä sain merkinnän gradusta (magna cun laude) ja näin ollen tutkinnon opintoviikot täyteen. Tutkinnonvahvistamislomake odottaa kirjekuoressa postitustaan. T A J U T O N T A ! Hei tyypit teidän pitäis nähdä nyt kun hypin seinillä ja keittiön tuoleilla ja varmaan kohta pompotan vissiin jossain lavuaarissa!

Perjantai-iltana

Olin perjantaina yöjalassa naapurini kanssa. Harvinaista, mutta totta: minä väsähdin ensin! Joten kävelin kotiin yksin satumaisessa kesäyössä. Kotiparvekkeelta oli pakko napata kuva; minä asun täällä! Lumoavaa. Ja mitä ihanuutta kömpiä yhden unisen viereen petiin ja kiilautua aivan kiinni lämpimään kylkeen!

PS. Minä V O I T I N Paperiaarteen arvonnassa, mahtavaa!

Rovaniemelle ja takaisin

Lapin yliopiston pääsykokeet meni hyvin! Tai siltä tuntuu. Ihmiset ihania, tuli sellainen olo että he olivat meitä varten eikä toisinpäin. Taikissa maistunut kylmä byrokratia (tyyliin "kuvitteletko, että näistä sinun aiemmista opinnoista sinulle jotain korvataan?") vaihtui ihmisläheiseen järkeen (tyyliin "jos sinut valitaan, sinulle tehdään HOPS jossa toki huomioidaan nämä sinun aiemmat opintosi ja pääset suoraan syventymään siihen, mikä kiinnostaa.")


Kaupunkina - en tiedä. Rovaniemi oli kylmä ja einiinhoukutteleva koko vierailuni ajan. Kellot kumisee tyhjää kun yritän punnita ensi syksyä. Hillitön hinku opiskella alaa, ja toivon tietenkin pääseväni sisään. Oikeastaan toivon saavani pakit jommasta kummasta, jotta välttyisin vaihtoehtojen vakavalta punnitsemiselta. Viiden päivän päästä olen onneksi jo viisaampi!

Olen suhtkoht sosiaalinen ihminen. Tai varsin sosiaalinen, mutta vuosien varrella itseeni tutustuessa olen huomannut, että yksin tekemisessä on ihan oma makunsa. Minusta on ihanaa matkustaa yksin bussissa ja junassa, on ihanaa olla kotona (toisinaan, ei toki aina) yksin, syödä aamiaista yksin. Kauan on ollut haave elokuvissa yksin käymisestä; Rovaniemelläpä kävin! Ja kävin myös parhaassa seurassa hörppäämässä kupin kuumaa teetä Kauppayhtiö-kahvilassa. Suosittelen - sekä yksin, että ystävien kanssa.

Kaikesta pähkäilystä huolimatta en voi lakata ajattelemasta, että minun käy hyvin. On ollut sellainen tunne jo pidemmän aikaa! Uskoakseni kaukana häämöttää mukava syksy.

H E T K I

Tässä yksi taideteollisen pääsykokeiden tuotos; aiheena oli oma valtaus tai jonkin paikan itselleen jotenkin merkitseminen. Oma tulkintani on tällainen. Olen todella tyytyväinen, ja niin olivat arvioitsijatkin; sain tästä vitosen. Ai että minä ansaitsin sen!

Ei puhuta nyt niistä muista tehtävistä.

Palasin kotiin.

Kiitos tuhannesti kaikille hengessä mukana eläneille! Taikin pääsykokeet ovat nyt historiaa. Pääsykokeet tuohon t a l o n m ö t i k k ä ä n ovat kolmivaiheiset (eli ennakkotehtävät ovat osa 1 ja itse valintakoe koostuu kahdesta osasta), ja selvisin kaikkien niiden läpi. Nyt sitten odotellaan "tuomiota", notta kuinka meitin kävi.

Kevein ja rauhallisin mielin totean tässä välissä, että en ole pääsemässä sisälle. Pisteet eivät yksinkertaisesti riitä, koska en jotenkin pystynyt parhaimpaani ja toisaalta - muut olivat ällistyttävän lahjakkaita. Minä o i k e a s t i kutistuin, ja tiedättekö sen tunteen, että veri onkin yhtäkkiä kylmää? Minulla oli sitä kylmää verta käsissä eivätkä ne jotenkin toimineetkaan. Mutta tähän toteamukseen ei tosiaan liity m i t ä ä n dramatiikkaa, sillä en yllättäen olekaan ihan täysin varma että haluaisinko sinne edes. Tai minne edes. Tai edes.



Olin tuollainen (kuin tuossa yläpuolen triptyykkikuvassa) lähes koko reissun. Tuollaisesti yksin ja valju ja väritön - mutta tein sen jokseenkin tietoisesti ja olooni täysin tyytyväisenä. Minussa on nyt sellaisia vaikeasti selitettäviä ja moninaisia tunteita, ja Helsingissä nämä aatokset vain konkretisoituivat ja jouduin olemaan niiden äärellä. Huhhuh mikä kaupunki! Sunnuntaina käännän nokkani päinvastaiseen suuntaan, ja osallistun pääsykokeisiin Lapin yliopiston taiteiden tiedekunnassa.

Nyt täytyy vielä todeta sekin, että jostain syystä arastelen kertoa koulutusohjelmasta vielä täällä blogissa. Suokaa anteeksi? Pelkään kuplan puhkeavan. Olihan tässä kuitenkin kuvia!

Että mitäs tässä,
sano Ritari Ässä.