05-2010

Toukokuussa kuljimme ympäri koleaa makaronimaata ja puhuimme ameriikkaa etelävaltalaisittain. 'Life ain't no lollipopland' kun happy hillbillies'it jäivät myrskyyn. Samaan aikaan Rovaniemellä asteet kohosivat kymmenen astetta edelle. Söimme aterian, josta päätimme olla kertomatta koskaan kenellekään. Jäätelöpalloja ei laskettu ja Darsenan vartta valuessa minut kuvattiin katumuotiblogiin, olin ihan et mieti hei, muodin mekas Milanos. 

Kaiken kaikkiaan minuun jäi tunne: olen nyt nähnyt pohjoisen Italian. Palasin istumaan Kemijoen rantaa, istuin rauhassa ja piirsin lippusiimaa sekä lintusia. Rovaniemen toukokuu oli Lapin yllättäneessa auringossa palaneet olkapäät ja jokeen huuhdotut siveltimet. Valokuvassa keittiössäni tanssitaan maljakkoon kerättyjen vaivaiskoivujen silmujen auetessa. Kuu, jona särkyi ikkuna, suli sydän, kuohui viini ja valoa riitti. 

Kehitin solarigrafiat jotka myöhemmin kehittivät minulle kirjeystävän. Terveisiä Lokinkadulle!

Loppukuusta olin työnkuvaltani escort. Vein vieraani hienoon paikkaan syömään, metsään maistamaan makkaraa ja mummulaan kirjoittamaan nahkaselkäiseen vieraskirjaan. Tulivat kanssani merenrantaan ja piirsivät nimeni hiekkaan. Herra Huu opetti minut  juomaan teetä oikein ja sanoi, että parasta oli tavata 'youl glandmothel'. Sen uskon!

04-2010

Mitä muistan huhtikuusta? 

Sen sumun, joka raukean raskaana peittona peitteli maan ja meren. Että yhtenä päivänä lavuaarista ryömi esiin kastemato ja toisena poljin lavalla jalkaa ja sanoin: mulla meni pasmat sekaisin! Että yhden kapakan vessan ovesta kun katsoo itseään niin näyttää ihan Ellen Thesleffin omakuvalta.

Hyvin muistan kun hollantilaisen kanssa matkustettiin ruotsalaiselle ja englantilaiselle, ihanaan taloon ja hyvään seuraan. Suolla oli aurinko sulattanut korkeimmat turppaat esiin ja evästimme aiemman syksyn karpalot. Kesä oli avoin ja kaukana. Se, että vähän pelkää tulevaa tarkoittaa että elää ja tuntee, järkeilin ja täytin 25. Piirsin, maalasin, annoin tulla. Muistan silti semmoiset perkeleen nivelkivutkin.

03-2010

Se oli maaliskuu, kun aloin etsiä paperille pienten, pulleiden vauvojen iloisia ilmeitä. Pohjanmaa oli matala luminen matto, jonka ylle keväinen valo venytteli vasta heränneitä säteitään. Minussa oli nuhakuume ja kissakuume. Halusin: kehruukoneen kotimieheksi, pikkukissan petikaveriksi, voiveitsen nuolijaksi viiksekkään villipedon, sulavaliikkeisen silakkasuun, hurmurin hiirimirrin, kauniin kattimatin! 

Ostin sitten bonsain pitämään minulle seuraa. Hyvin pian se oli kauniissa kukassa.

Maaliskuun 28. piirtyy esiin, kuten kahdennetkymmenennet kahdeksannet päivät lähes poikkeuksetta tekevät. Varmasti tarpeellinen kuu, vaikka ottikin päähän, sydämeen ja hermoon.

02-2010

Helmikuu helpompi. 

Tuli lisää lunta taltan alle veistettäväksi ja piirsin pikkuista animaatiotani - oli hyvä näkyvyys siihen mitä ja miten haluan tehdä. Kaipasin kesää ja maailmaa, kumpikin oli yhtä kaukana. Sitten matkustin Luulajaan ja se oli ihan okej, sillä kuvissa olen kuulas ja hymyilen. 

Iglussa nukuin hyvät unet. En tappanut enää enkä tullut tapetuksi.

01-2010

Tammikuu 2010 oli liian hankala. Pitkä ja inhottava, vaikea katsoa. Tarvetta paremmalle valolle.

Lumilinnan käytävät, otsalampun valossa luottaa eteenpäin, en eksy en. Asentoon jäätyneet hanskat, takinkaulukseen rohtunut leuka ja melko pimeää vuorokauden ympäri. Nukuin huonosti koko kuukauden. Näin raa'an väkivaltaisia unia joissa hukuin, hakkasin ja tulin ammutuksi. Puukotin paskamaisen sarjamurhaajan kuoliaaksi pikkuisella junkipuukolla claes ohlssonin kuvaston läpi. 

Mutta soi myös haitari ja naurettiin, laulettiin, bingottiin, haavoja hoidettiin! Veistin jäät ja punahuulin nostin maljat. Sain uuden ystävän, sanoin sille aina: what's up, Dutch? 

Jokainen kuukausi on varmasti tarpeellinen, kaikesta huolimatta.

Pari kuvaa pompasta

Keskiviikkona

Kissalle aamupalaksi lihaa ja kananmunan keltuaista, ihmiselle omenavispipuuroa. Parin tunnin työrauhan takaan leikkimällä vartin verran kissaa ja hiirtä, toinen on pieni ja väsyy helposti. Uni tulee sohvannurkkaan, tyynynmutkaan, sinne missä minä olen.

Vielä kupillinen teetä tekemättä mitään. Valo on kaunis ja vuodenaikaa vaihtava.

Saletisti natsaa!

Prologi

Alkava vuosi on ollut minulle hyvä.

Nyt varsinkin - minä sain töitä! Myyjättärenä saan kaivattua rytmiä ja rutiinia arkeen, olla avuksi ja oppia uutta. Vähän karkkirahaa ja paljon potkua siihen mikä on tätä sivutyötä tärkeämpää: tuleva oma ala. Olen onnenpekka, jonka kuriton ilo ei millään mahdu vakan alle, niin tyytyväinen, että unohtuu asianmukainen nöyryys ja saavutusten vähättely. En välitä jos mehevä mielihyvä vaikuttaa riittoisalta rehentelyltä tai kepeältä mitättömyydeltä, 

minä välitän tunteesta: on ansaitun, arvoisen tunne.

Kursseista ropsahtelee mukavia arvosanoja, nukahtamisongelmat on vihdoin melkein karistettu, keväälle on luvassa monet uudet ilot, ympärilläni on hienoja ihmisiä ja sylissä rakas lämpöinen kissakääryle. Tuntuu, että elämä on hyvää. Ettäs mää julkean olla onnellinen!

(Epilogi
mainittakoon kuitenkin, että kirjoitin tuon tekstin ennen episodia, joka noin kello kahdelta viime yönä alkoi ovellani lukon viattomana vikurointina, jatkui avuksi kutsutun päivystävän huoltomiehen nakuttelun kautta ei yhtään mihinkään ja siksi jokuseen epätoivossa tirahtaneeseen kyyneleeseen. Paikalle hälyytettiin lukkofirman mies ronskeihin tutkimuksiin, jotka eskaloituivat kello neljän aikaan yhteistyökyvyttömäksi porsineen lukon poraamiseen eli kipinöihin, savuun ja aivan laittomaan meteliin. Sesam aukesi siinä 4:40.)

Tässä on itua.

Taukopalassa on itua reilusti voidellun, paahdetun ruisleivän päällä.

Mulla on tapanani idättää mungpapuja. Onko sulla tapana idättää sungpapuja?

Naulittu

Olen ihanan kissalaiseni pauloissa ja siksi aivan kyvytön raportoimaan vaikkapa jo kauan sitten valmistuneesta takista, josta tuli hiton hyvä.

Olen ilolla antanut arjen alkaa. Täällä piirretään, kehrätään, kirjoitetaan, kehrätään, luetaan ja kehrätään. Tämä ei ole yhtään niin tyhmä tammikuu, kuin tammikuut yleensä.

Mukavaa viikkoa ihmiset! Kurnau!

Kissanpoika

Maijja: mää oon sun ihiminen ja sää oot mun kissa.

Kissa: hrrrr, hurrrurrrr, hrrrr.

Itselle

Lämmitin yhden saunan ja join kaksi kaljaa. Olen vieläkin aika lomalla.

Laskuvirhe: 

luulla, että vasta kuun lopussa on kulunut 12 viikkoa, sitten 

kuulla, että se on täysi jo paljon aiemmin.

Odottavan aika on silti pitkä ja minä se olen suloista odottamista pullollaan!

Lal-lal, lal-lal-laa!

Olen tehnyt maailman onnellisimman laskuvirheen! 

Voi iloa ja pienten mahanpohjaperhosten määrää! 

Kuulostan käytännössä ihan tältä.

 
Hymy kaikelle ihanalla mikä mua vielä odottaa.

Hupsis-tupsis, pimpeli-pompeli

Maijja se isselleen takkia ompelee...
Tehtävä huolella, ettei varmana satu hupsis-tupsis. Terveisiä noin kymmenenneltä ompelupäivältä!