Ihminen on uudistuvainen

Osaan nyt luoda itse silmukat. Omistan nyt sukkapuikot!

Kynnet rubiininpunaiset. Aivan ennenkuulumatonta, jotenkin ihanaa.

(vihreä lanka)

Aamuinen

Puurossa ruista ja luumua. 

Olen aivan valmis joul talvisiin makuihin! Sitten on niitä asioita, joissa olen melkein valmis.

Tänään nimipäiväänsä viettävät Hellä ja Hellin. Olkaamme niitä tänään.

Kuuntelen Kasevaa ja toivotan teille jokaiselle hyvää keskiviikkoa!

Rahasta

Perjantaina kaupungilla minut pysäytti nainen. Ihan tavallinen, kansalaisen näköinen ihminen. "Anteeks neiti" aloitti hän ja ajattelin hänen ehkä kysyvän tietä, "ei sulla sattuis oleen yhtään auttaa mua?" Katsoin hölmistynein ilmein: "ai rahhaako?" Hän nyökkäsi sivuilleen pälyillen.  "No ei ole! Heippa!"

Ei tosiaan ole. 

Enkä minä varmasti edes näytä siltä, että olisi. Olin lapikkaissa ja itseommellussa takissa, laiha lompakko nuhjuiseen kirppisnahkalaukkuun kätkettynä. Ehkä minä näytin lähestyttävältä, en tiedä, mutta joka tapauksessa olen tuon johdosta oikeastaan tosi tuohtunut. Lietson itseäni nyt kuvittelemalla naiselle tulotason: ajattelen hänen olevan vaikkapa työtön, joka nauttii peruspäivärahan (~550e) lisäksi yleistä asumistukea (~250e). Tässä valossa sen kuuluisi olla minä joka pyytää, mutta koska olen oletusten varassa hänen tilanteestaan ja siksi kyvytön luomaan objektiivista kokonaiskuvaa,  lakkaan kuvittelemasta ja tuijotan vain omaa kukkaroani. 

Sillä tämä on totta: minun elämääni tuetaan huomattavasti noita lukuja vähemmän. Tililleni jää kuukaudessa vuokran ja muiden kiinteiden menojen mentyä noin 70 euroa (~2.3e/pvä - vrt. lounas yliopistolla 2.6e). Sillä sitä sitten täytetään vatsaa ja maksetaan puhelinlasku, kurssimaksut, pyykkipulverit, muistikortinlukijat ja mitä näitä nyt on. Jos jää yli niin voi vielä vaikka junailla kotiin perhettä tapaamaan, noin 50e reissu, tai hurvitella ja toteuttaa materiaalisia unelmia.

Saadakseni nuo rahat käyttöön on minun tehtävä työtäni; pitää päivät pitkät pelata Super Mario Credit Chase: The Ultimate Graduation Editionia, vaikka se joskus ihan käsittämättömältä tuntuukin. "Pomppimalla tämän kalikan päällä ja kirjoittamalla siitä puhkianalysoivaa liirulaarumia saat 2 pistettä, hakkaamalla päätä seinään seitsemän kertaa saat 3 pistettä ja pääset etenemään kohti seuraavaa hauskaa haastetta." Kaikenlaisia suvantopaikkoja reitin varrella pitää varoa, mutta kiirettä olisi hyvä pitää. Teen siis työtä, josta merkiksi saa ihania onnen napuja, tarkkaan mitoitettuja opintopapuja, joita pitää aina vartoa, laskea ja selittää ja ilmoittaa. Tämä raha ei ole ilmaista, eikä sitä ole paljoa, enkä minä anna sitä satunnaisille kyselijöille.

Pidän muuten pennintarkkaa kirjanpitoa, jonka mukaan lokakuiset menot ovat ylittäneet tulot tähän päivään mennessä 209.58 euroa. Onneksi pelasin koko kesän The Sims - Livin' at The Officea. Muuten pitäisi lähteä Lordiaukion nurkille kerjuulle.

Aina kaikki järjestyy

Ihastuin taannoin yksiin mustiin keinonahkasaappaisiin. Ne oli muodikkaat, halvahkot, seksikkäät ja luullakseni halusin haluta ostaa ne. Ihan hyvin voisin olla sellainen, jonka jalkaan tuollaiset saappaat istuu moitteetta. Ne olisi tosi kelvot kengät pintaliidellä pitämään hauskaa, pikkujouluaika tulee ja kyllähän sitä tällaisia tarvitsee, musta aina muodissa ja niin edelleen.

Korko oli kuitenkin vähän liian siro, ei riittävän kiilamainen ja vei ajatukset liian kauaksi pois siitä, mitä halusin. Siluettini saappaissa oli oikein vaikuttava, mutta etäinen. Materiaali oli arveluttava, samoin laatu, hyöty, tarve. Siis paljon mietteitä saappaista, joita kuitenkin aina palasin katsomaan. Kiikuin päätöksenteon hankaluudessa; onnistuin luomaan ihan oikean ongelman. Ollako vaiko eikö.

En sitten ostanut niitä.

Merkillepantavan nopeasti tuon keinonahkasaapasepisodin jälkeen löysin kirppikseltä lapikkaat. Ei mitään muuta arveluttavaa, kuin hinta: 3e. Joskus niitä on niin vaikea uskoa.

2-1!

banaani

nektariini

omena

salaattia

hiilihappovettä

kourallinen tyrnejä

  - - -

Kävi siis niin, että tietokoneet lakkasivat tunnistamasta kameraani. Ilmeisesti olisi usb-portti rikkoutunut, takuu umpeutunut, maailma mustunut, kuvallinen ilotulitus rajoittunut jne. Ongelma ratkaistu, tai ainakin siirretty tuonnemmaksi, hankkimalla muistikortinlukija. Onko kellään canonilaisella kokemusta vastaavasta?

Ettäs kehtaavat.

Kärsin teknisistä ongelmista. Ei, ei blogger. Yleensä se ei temppuile minulle, surullisen hämmentyneenä ihmettelen kun se monille tuntuu olevan niin ilkeällä tuulella. Mulle äkyttelee netti ja kamerakin.

En voikaan laittaa kuvia uusista saappaista, tämän aamun pirtelöstä, lokakuun harmaasta. Ongelmat aina ilmaantuvat itsestään, mutta ratkaisua saa hakea turkkilaisten katukissojen kanssa.

Puhelu automaattiseen vikailmoitusnumeroon:
"sanoitko: PEE, niinkuin PEKKA?" "En!!! SANOIN BEE NIINKUIN BERTTA!!!!"

Oho.

Jännä aamu kaikille niille, joiden pientä maailmaa lumi nyt peittää. Hiiret, hyönteiset. Pienet kesäiset autot, nuhaiset kuskit ja hankeen haudatut ajatukset auton pesettämisestä.

Yhtäkkiä valo on ihan erilainen.

Hento kuiskaus

Perhana, että sitä voi olla kiireinen ja touhuntäyteinen. Kunnes sitten flunssa kaataa petiin. Sairastajana toivoton: lamaannun täysin toimintakyvyttömäksi ja olen mieleltäni aivan surkea. Luon kaihoisia katseita siihen mihin en nyt kykene. Kaipaan ulos, metsään, syksyyn.

Elossa olen silti yhä. Nukkuen kerään voimia.