Toinen risottosunnuntai

On mittaamaton nautinto viettää sunnuntai-iltaa itselleen kokaten, jotain pikkasen mautonta mutta sopivan lempeää musiikkia (valintani: John Mayer) kuunnellen. Tein risottoni Himalaisen herneiden kesäreseptiä mukaillen, tätä kirjoittaessani syön k.o. risottoa. Päälle silppusin vielä reilun tukon herneenversoja.

Mitä hulluutta puhua edes kuiskaillen syksystä; nythän on vasta heinäkuu!

Nukkukaa hyvin sen viimeinen yö. Kauniita unia!

Tämäkin on hyvää

banaani

reilusti erilaisia salaatteja ja yrttejä

(tässä sitruunamelissaa, basilikaa, minttua, ...)

paljon mustikoita

vähän inkivääriä

vettä

---

Myös seura on ollut oikein hyvää: parvekkeella koisiva yövieras. Viidennet tärskymme! Ohjelmana ilta-ajelu valtaukselle sekä Rovaniemen tarkastelu tatsunan ruutujen lävitse. Iltateet ja aamupirtelöt kuuluvat asiaan. Kirpputorilla kohdattua johdatusta, kevein vedoin syviin vesiin uivaa keskustelua ja sitä oloa, että toisen on tuntenut jotenkin jo paljon kauemmin, on vaikea selittää.

Mutta nyt minäkin haluan matkata Kermaan, aittaan unen taikapiiriin! 

Olette onnentyttöjä, Sanna ja Juana.

Ruoka on hyvää

Kesän ensimmäinen lämmin ruoka, ja minkälainen: huumaava, pyörryttävä, ihana. Eli Herkkusienirisottoa Pirkka Risottiriisin pakkauksen mukaan. Tuota reseptiä enemmän kiitän kuitenkin Himalaisen suuntaan. Kiitos, että villitsit minut!

Reseptistä poiketen lisäsin sienien matkaan ainakin kaksi kourallista sekalaisia yrttejä silputtuna ja ripsautin suolaakin joukkoon. Lisäksi todellakin korvasin osan liemestä valkoviinillä. Kylkeen tein salaatin, jossa kaikki kahta kirsikkatomaattia ja mozzarellaa (hentomieliset, antakaa mulle tämä anteeksi) eli muuminlihaa lukuunottamatta on omalta maalta, valtaukselta. Tajunnanräjäyttävää, 

nam.

~ : ~ : ~ : ~

Maailmassa on paljon pahaa ja ikävää.

On myös paljon hyvää ja ihanaa. Pysyäkseen terveenä, on keskityttävä hyvään.

Laittaa risottoa, ottaa pari lasia viiniä, lukea hyvää kirjaa, soitella rakkaiden kanssa. Juosta nauraa räkättäen monsuunisateessa, niinkuin minä tänään, voi jestas. Jos vain sen nilkkoihin yltäneen veden, suihkuavat viemärit, tuntemattomien likomärkien lenkkeilijöiden kokeman yhteydentunteen ja näistä irronneen ilon voisi jakaa koko maailmalle!

On tehtävä hyviä ja oikealla tavalla hulluja asioita. Kiitettävä ja ylistettävä kaikkea hyvää.

Syömä ja syöty

Uusia pikkuperunoita lukuunottamatta en oikeastaan ole syönyt mitään lämmintä  koko kesänä. Tämä on mun ensimmäinen tällainen kesä, jääköön muistiini siitä, Uutispottujen Kesä.

Kuvassa hymy on iloinen. Todellisuudessa en enää tänään oikein jaksa hymyillä. Elämänpiirissäni on yksi on aivan uskomaton ihminen - sillä väärällä tavalla. Sietämättömän yllättävän uskomaton. Tavallinen toimeentuleminenkin tuntuu meiltä vaativan kohtuuttomasti energiaa, en ole lainkaan tottunut tällaiseen. Ensisijaisena hoitomuotona käytän kissaterapiaa ja sitä, että annan itseni olla surullinen, kun kerran olen. Pitkää pinnaanikin yritän vielä pidemmäksi venytellä.

Katve

Eilen kysyin kissalta:

onko sinustakin vaikea uskoa, että me ollaan tunnettu niin vähän aikaa?

Se vastasi sanomalla purrrr, ja asettumalla parempaan asentoon.

Kissat tekee hyvää ihmisille. Melko monelle ihmiselle sopisi kissa.

Noin viikko sitten karilla

Tiirainen, tyyni Perämeri ja ensimmäisestä tikusta herännyt nuotio. Minä bikineissäni kököttämässä kivellä kuin leikkivä poika rannalla. Arkailemassa, kunnes askel sitten lipeää ja talviturkista joutuu luopumaan tahtomattaan. Kaiken yllä on haitattomuuden tunne, että sekään eikä mikään ei haittaa. 

En oikeastaan ole aiemmin ymmärtänyt olevani tällainen meri-, hmm, Perämeri, -ihminen.
Sen käsittää, kun saa yön auringossa meloskella maihin.

"Kato, tuolla se porkkananokka nyt on."
Meriharakka. Sen halusinkin nähdä.
Esiintyy merellä, kuten se ajoittainen tunnekin: mikään ei haittaa.

Eilisen saalis

lampun sain lahjaksi Tarulta, se löydettiin kirppikseltä hintaan 5.5;-

kuten myös kannu 2 ;-

ja kauha 1.5 ;-

viheriät valtaukselta 0 ;-

Taru on yksi aikaansaava nainen, jonka kanssa olemme kalauttaneet päämme yhteen niin kumeasti, että sointi kuuluunee vielä kauan - ja kauas!

Valtauksella

Erittäin hyvään haltuun otettu maa.

ps. Tatsuna "toimii", lähinnä niiden lähettämienne kauniiden ajatusten, ryypyn ja säännösteltyjen ärräpäiden voimalla. Paraikaa se tosin makaa taas hengetönnä korjaajan kinttaan alla. Ajatella asioiden valoisia puolia: ainakaan ei mene rahaa mihinkään turhaan...

Taksikuskin kyyneleet eli toisen päivän tunteenpurkaus

Tapahtui eilen noin 20 minuuttia postini jälkeen: kyyti riitti liikennevaloihin saakka. 

Ensimmäiset starttausyritykset olivat tottuneita ja siksi luottavaisia.

Vaihtui vihreät. 

Vaihtui punaiset.

Luottavaisuus vaihtui ärsyyntymisen kautta pieneen paniikkiin. 

Aloin soitella ihmisille ja vaihdoin vilkun hätävilkkuun.

Seitsemäntoista minuuttia keltaisia, punaisia ja vihreitä valoja, kukaan auttavainen ei ollut kaupungissa, kukaan ei pysähtynyt auttamaan. Pahimmat osoitti sormella ja hymyili tai hymähteli. Takapenkillä kaksitoista puskaa ja kastelukannu. Etupenkillä kissa katsoi vähän kummissaan. Aloin kyynelehtiä.

Olikohan itku ylimmillään vähän ennen, vai heti sen jälkeen, kun viereen kaartoi mies (sellainen aina-valmis-apuun-tyyppinen, oli sitten kyse nakkikioskin käsirysystä tai naisesta nelostiellä) kysyen 'tartteks jeesii?' Hän työnsi minut pois liikennevaloista ja jäimme Tavun kanssa kahden. Itkeskelin tuskissani lisää - tiedättekö, en enää pelkästään autoa, vaan kaikenlaista: iltapäivälehtien repostelua yksittäisten ja yksityisten hahmojen ahdingoilla, että yrtit ei pian enää idä, miten hiivatissa saan aiotut asiat hoidettua, miksi niin moni auto ajoi ohi!!

Keräsin kimpun puna-apiloita ja tyynnyin. Itkupaperiin tarkastin öljyt ja tarkastin kaiken muunkin, minkä ymmärrän, mikä on muuten ihan hyvä määrä. Soitin isälle. Yleensä kannattaa soittaa isälle! Niin nytkin, sillä yhtäkkiä pyörät alkoivat (vain kuvainnollisesti) pyörimään: paikalle hurautti perheystävien poika - niinä kymmenenä vuonna, joina emme ole tavanneet, aikuiseksi ehtinyt - ja yhdessä hinasimme auton pois tienposkesta.

Näkymättömään turvaverkkooni onnellisesti pudota pätkähtäneenä nukuin yön yli, mutta aamulla oli herättävä todellisuuteen: ei käy, ei kuku Tatsuna. Lähimmällä huoltamolla kaikki huoli ja hämmennys ryöpsähti esiin auttavaisen autokorjaajan edessä. Tarina risasta riisikupista sai kiireisen miehen heltymään, ja ajelimme toipilasta koputtelemaan. 

Kärjet kunnossa, kipinää tulee, kaasutin pelaa, syöttö toimii, imu on ok, kaikki on kunnossa, mutta auto ei käy, joten aamulla se sitten alkaa: jonkinlainen mittavahko autokirurginen operaatio, jossa toivottavasti saadaan paitsi diagnoosi, myös lääkekuuri.

Lähettäkää siis kauniita ajatuksia! Ehkä se niillä herää eloon.

Rakas ruppanani, Tatsuna.

Tatsukka.

Yrttitaksi

Auto on täynnä ja meno maittaa

Tuoksuu mainio - mikään ei haittaa.

Lystikäs kuljettaja pirssiä kuskaa,

takapenkillä kököttää kaksitoista puskaa:

on meirami, persilja, timjami, 

minttu ja salvia, naminami!

Myös mansikka, tomaatti ja suolaheinä

matkaa tekevät ylen tärkeinä.

Kastelukannu pidätellä koittaa,

vasta perillä se saa suutaan soittaa.

Eikä tästä kyydistä peritä lainkaan taksaa:

saavat sitten satona velkansa maksaa :-)

Aurinko laskee vasta loppuviikosta