Suomalainen ja hollantilainen lähtivät ruotsalaiselle ja englantilaiselle. Lähtivät vähän bussilla vähän pohjoiseen, vähän länteen. Eivät menneet hieman vaan kokonaan, ihan tosissaan.
Ajatelkaapa tätä: jotkut saavat asua vanhassa koulukodissa. Talossa jossa on kilometreittäin lankkulattiaa, voi mitä maisemaa ja ajan arvokasta leimaa! On merkkejä menneestä ja uskoa tulevan utuisiin kuviin. Pitää kumartua pesemään kädet. Olla olevinaan pikkuisen orpolapsen kokoinen.
Joka aamu herätessään hän avaa ikkunaan ja kuuntelee hiljaisuutta. Silmänkantamattomiin hiiskumatonta tunturia, edes tuuli ei käy. Se on laittanut muoviseen kylpyaltaaseen siveltimiä ja värituubeja, ripustanut leinsä ja grafiikanlehtensä seinälle. Tyttö, jolla on pöytä sänkynä ja hulahula sen alla.
Muistaakseni minun oli aie kertoa teille kaikenlaista. Kertominen on ollut viime aikoina vähän hankalaa, niin on nytkin. Kerron, että kävin kaukana pohjoisessa, paikassa jossa on tyhjänä seisseestä talosta tehty koti kuukaudessa. Että oli ihanaa, että tulin takaisin, että hell yeah aion mennä sinne vielä.
