3.7.2014

Mitä kuuluu, kun ei mitään kuulu?



Kaikkea hyvää.
Sitten viime kirjoittaman olen viimeistellyt graduni, valmistunut, rakentanut kiviportaat, niittänyt polun, vienyt riippumaton rantaan, palauttanut oppikirjat, lainannut romaanin - ja lukenut sen! 

Olen lentänyt taas kuumailmapallolla ja matkustanut taas sinne jäämerelleni auto lastattuna mörkö ties millä: korttipakalla, rullalaudalla, retkimuonalla, merirosvolipulla, kesäkengällä, kumisaappaalla, kissalla ja koiralla. Nähnyt perillä kuvan paatin ja ketun. Nähnyt myös lampaat, porot, merikotkat, korpit ja korpinpesät, löytänyt natsien luolastot ja maailman lopun rannalle aina uudestaan huuhtoutuvat ihmisten romut. Tullut kotiin kivi taskussa, tukka takussa ja silmät kirkkaana.

Tänään soitti Viena Karjalainen ja kysyi: "Lähtisitsä vaiks Köpikseen?" ja se oli sillä selvä.
Huomenna lähdetään.