Lainio 3 - valmis sviitti

Mukana Lainiossa oli noin 30 opiskelijaa, ja teimme ryhmissä yhteensä 7 erilaista sviittiä. Meidän tiimin teema oli shamanistinen matka - tässä kuvat valmiista sviitistä. Järeän jäisen noitarumpu-sängynpäädyn valot vaihtuvat revontulen väreissä, eivätkä ne reaalissa olleet ihan noin pistemäiset (myöskään kuviot ei kuvissa toistu todenmukaisesti :[ ). Noitarummun korkeus on vajaa 2m, sviitin halkaisija on noin 5metriä, korkeus noin 4,5 metriä. Noitarummun takaa nouseva joutsen kurottaa kaulaansa melkein katon korkeimpaan pisteeseen asti. Sesongin alkuun mennessä sängyn ilmettä vielä viimeistellään taljojen jne avulla.

Jessus että tuli hieno!

Työntäyteisten päivien jälkeiset ajantajuttomat, normaalielämästä irralliset illat tyyppien kanssa pinossa ja päällekkäin käkättäen tekivät tehtävänsä, enkä paluumatkalla bussissa jaksanut enää kirjoittaa mitään. Nukuin koko matkan ystävän olkaa vasten.

Lainio 2

Tiimiasut.

Viimeisen yön mie nukhuin iglu-sviitissä. Hrr.

Muut yöt menikin melkein valvoessa. Hirsitaustaisen kuvan ilme ei ole ollenkaan todenmukainen - meillä oli ihanaa, hauskaa, läheistä, lämmintä. Päivät kului kummallisen ruumiista irrallisen ilottelun merkeissä, tilanteen vain eskalisoituivat - oltiin ihan ihmemaassa. Kolmantena iltana löysin itseni maan- ja lumilinnan alaisesta takkahuoneesta kirjoittamasta päiväkirjamerkintöjä jäänveistäjiltä pihistettyyn paperiin kello 03:25: "Tännekö elämä minut toi? KIITOS. --- Minulla on ne heitteillä särkyneet kalsarit ja pyhä sekajärjestys. Eino Leino, runous. Missä helvetissä minä olen? Luovun nyt kynästä, samoin paperista."

Lainio 1

Jumalattomasti lunta ja käytäviä eksyttäväksi asti. Valtavia koneita varottavaksi, pitkiä päiviä puurrettavaksi, iltoja istuttavaksi. Ensimmäisen päivän iltana kirjoitin päiväkirjaan: "Ihmiset riekkuvat riemuissaan ja tekee mieli huutaa 'sehän on vain lunta, mehän ollaan Lapissa, tottakai on kaunista ja kylmää'. Samanaikaisesti salaisesti huokailen: lunta - kaunista - kylmää. Välillä muiden maanisuus masentaa, innokkuus vain latistaa ja viriiliys tekee minusta flegmaattisen. En minä pahalla, mutta teidän energianne syö minun energiaani."

Nukuin, ja sitten lopetin itsekin salailun ja ryhdyttiin kaikki intopinkeinä töihin.

Rovaniemen markkinoilla

Nukuin pommiin pukista. Ilmaista puuroa silti ja kosolti Britti-turisteja. En oikeastaan ostanut mitään, ehtiihän tässä.

Lapimmas

Hei,

olen lähdössä Lappiin tai siis Lapimpaan. Menen veistämään lumihotellin sviittiä. Tavataan taas loppuviikosta! Voikaa hyvin ja nauttikaa marraskuusta.

Kaipaan sinua

Tule esiin piilostasi
täällä on jo kylmä
tarvitsen sinua!

Minä tein sinut lämmittämään
enkä piiloleikkejä leikkimään
löydy nyt jo.

Mieluummin katsoisin sinua peilistä
kuin vuoden vanhoista valokuvista
sillä kaipaan sinua.

Ja käske niiden kaulahuivien ja loppujenkin pipojen alkaa löytyä ja vähän vikkelästi!

Harmaa aina vaan

Varpusmainen olo ja harmaus jatkui tänäänkin.
Tukkakin vielä pystyssä.

Siipinä kirppisostojen top10-listalla keikkuva kahden euron neule.

Harmaavarpunen

Yliopisto-opiskeluun poikkeuksetta kuuluvat erilaiset teemabileet saivat minut kuluttamaan toissayön naamiota askarrellen. Tarvikkeiden rajallisuus kutisti mahdollisuuksia (kartonkia, vanulappuja, gessoa, maaleja). Meinasin olla lammas ja mallailin jo mustia sukkia korviksi, mutta yhtäkkiä harmaavarpusen untuvikko alkoi tuntua omemmalta.

Sulat pörhöllään matkasin lumisateen halki määränpäähän, jossa sain kuulla näyttäväni "ihan maijjalta!!!!". Nappisilmin vietetty ilta oli hupaisa. Nautiskelin nokkani takana, sillä kaikki halusivat koko ajan paijata pientä pörröistä poikasta. Myös se kultainen susi, kylmäsydäminen robotti ja annaabreu.

PS.
Tityy, PIIPA! Toivottavasti käpäiset ja huomaat voittosi.

Terveisiä Piipalle!

K I I T O S kaikki satayks.

Ällistyttävän osallistujamäärän vuoksi päädyin käyttämään arpakonetta perinteisten lippulappujen sijaan. Kone arpoi voittajaksi kommentin numero 66 - onneksi olkoon siis, PIIPA! Laitatko nimesi ja osoitteesi sähköpostilla (fiiu ät netti.fi), niin laitan pusveskan uuteen kotiin.

Terveisiänne oli mukava lukea, ja toivoisinkin, että te kaikki hiljaiset ja harvasanaiset juttelette vastaisuudessakin. Joka sanasta en arvo pussia, mutta siitä tulee hyvä ja vastavuoroinen olo kaikille. Siis - keskustellaan!

ensimmäinen

Ensimmäinen vuosi ensimmäisestä blogitekstistä Heitteille jättäytyneessä.

Ensimmäiset a r p a j a i s e t !

Arvottava Pusveska on kooltaan noin 18x19 cm ja pohjan leveys on 4,5cm. Materiaali on uusiokäytettyä (paitsi pieni pala vohvelikangasta on uutta). Pellavaa ja puuvillaa. Sisään mahtuu vaikka värikyniä, tyttöitten puteleita, kampoja ja pompuloita, kirjelappusia tai vaihtosukat. Tai huulirasvoja ja nessupaketteja, kännykkä ja kukkaro, aparaattien piuhoja tai itse aparaatti.

Arvan saat jättämällä terveisesi tähän postiin ensi keskiviikkoon 12.11 klo 21 mennessä. Silloin nimittäin arvotaan! Tämä on mukavaa.

ps. anonyymit: keksikää nimimerkki ja tulkaa tekin mukaan.

Kaikki järjestyy,

Filminkehitys on painajaista.

Olen liian l u n k i siihen touhuun. Suurpiirteisyys alkaa harmittaa viimeistään sitten, kun tajuaa unohtaneensa katsoa kelloa. Paitsi sekuntti- myös minuuttiviisaria. Pelottaa ihan perkuleesti, mutta on vaan pakko jatkaa purkin huljuttelua. Sekoan litkuista enkä tiedä mihin väliin mikäkin kuuluu. Ja tämä kaikki tietysti hiljaa mielessä, koska samassa purkissa on myös vieressä seisovan kaverin rulla - minähän vakuutin osaavani. Toveri mittaa veden lämpötilaa ja huolestuu puolen asteen heitosta samalla kun minä mietin vaikuttaako minuutti sinne tänne kehitysajassa muka jotakin.

Kaikki järjestyy, sanon.

Ja arvaahan sen - kaikki järjestyi. Operaatio sujui ilman komplikaatioita, potilas toipui hetken aikaa kuivauskaapissa ennen kuuden osiin leikkaamista. Toveri oli tyytyväinen, samoin minä, mutta piuhat ei venyneet enää pinnakkaisten vedostamiseen.

Aina joskus tuntuu, että asiat on oikein huonosti. Poikkeuksellisen huonosti, täysin pois oikeasta, korjaamattoman hankalasti, siis h u o n o s t i. Silloin on aika käyttää mielikuvaharjoitusta: mitä voi pahimmillaan tapahtua? Voiko elämä loppua? Onko vaarana myöhästyä tapaamisesta? Voiko opintopisteiden saanti viivästyä? Voiko lohikäärme tulla ja syödä?

Yleensä tässä vaiheessa havaitsee, että riskit ovat maltillisia. Jos panokset tuntuu edelleen kovilta, voi jatkaa: mitä sitten jos myöhästyn? Tuleeko sitten lohikäärme ja syö minut? Viimeistään nyt riskit ovat oikeissa mittasuhteissaan. Eikö vieläkään? Sitten on aika sanoa: kaikki järjestyy. Sillä niinhän se on! Asiat eivät ole koskaan jättäneet järjestymättä.

Loppuviikon täyteen buukattu aikataulu purkaantui jopa vapaapäiviksi asti eikä ressipalloni räjähtänytkään. Ei tarvitsekaan lykätä palautuksia eikä tehdä huonosti! NYT ON AIKAA!

Asiat järjestyi taas.

Kävin kotona

Oikeasti kuvasin viikonloppuna noin 200 kuvaa, mutten jaksa näyttää kuin kaksi. Eilen illalla maassa oli vain kuuraa ja salakavalaa jäätä kun tulin Lappiin, yön aikana se oli muuttunut ohueksi kerrokseksi hienoa pölisevää lunta. Aivan kuin sitä ei olisi satanut, ilmaantunut vain. Kotona oli mukavaa - nyt väsyttää. On vaikeuksia hahmottaa, että on tiistai. Luulen vuoroin perjantaiksi, vuoroin sunnuntaiksi.

Paulia halailin
perhettä tapasin joka päivä
pianolla soitin joululauluja varastoon
parhaita kaveruksia pitkästä aikaa (nauraa rätkätettiin yöhön)
perinteisiä perusasioita syysretken muodossa

Piuta silitin ja oisin sylittänytkin, vaan mököttää mokoma minulle
lisäksi ompelin, siitä lisää myöhemmin ;}

Sairasta lähteä palatakseen ehkä vasta joululomalle. Junassa ensimmäinen tunti kului kalenteria lukien. Loput tunnit katselin ympärilleni ja nautiskelin junaisasta olosta. Tänään olen leiponut leipää, lukenut blogeja, alkanut ottaa monen viikon solarografiaa, murissut kalenterille. Yhtäkkiä olen taas täällä ja taas tippuu tavaraa korvista ulos.

(aika lakata murisemasta ja ryhtyä hommiin.)