...nyt pakataan.

Kiitos! Ootte ihania, niinkuin oli juhlatkin. Kaikki oli ihanaa - vieraat, juttelut, ilta, ruuat, lahjat, kaikki oli ihanaa. Ja ootte ihania kun onnittelitte! Ja olis ihanaa keksiä synonyymi ihanalle, mutten ole vain vielä keksinyt. Ihanaa on vaikea korvata.


Nyt sitten pakataan ja muutetaan. Saa nähdä koska ehdin raportoida. Kiitos v i e l ä ! Ihanat.

NYT JUHLITAAN!

Tänään juhlitaan! Perheen, lähisuvun ja ystävien kanssa. Syyvään kakkua ja sallaattia vuorotellen, juuvaan viiniä päälle ja ehkä kuunnellaan mussiikkia. Istutaan pimenevään iltaan, turistaan.

J u h l a n s y y :

En ole Bond, James Bond vaan olen Maisteri, Kasvatustieteen maisteri.
Lisäksi olen Opettaja, Luokanopettaja.
[Olen siis Kalu, Juhlakalu.]

Ok, viimeinen oli ehkä liikaa. Joka tapauksessa tunnelmallista iltaa kaikille!

Edistystä

Kun lakkaa käymästä töissä, ja alkaa täysipäiväisesti siivoamaan, maalaamaan, ompelemaan, ... niin saattaa saada edistystäkin aikaiseksi. Pöydän kansi on nyt irrotettu, se odottaa tuomiota. T o i v o n , ettei se kipristy eikä käpristy mihinkään suuntaan. Jaloiksi suunnittelen näitä. Tuoleiksi metsästin 'sormipalleja', ja löysinkin lopen. Niitä on neljä (luomistyö kesken), loput vieraat saavat olla aina sylikkäin!

PS. Pakko tähdentäää vielä, että se sunnuntainen parveke-jatsi oli L I V E. Sitä soitettiin, ei vain kuunneltu! En tahdo vieläkään käsittää, tässä kaupungissa ja kohti minun parveketta.

Maijja

Muut edellä, minä perässä. Vilijonkalta Liivian kautta ainakin Violetille, Ainolle ja Tiukulle.

Mannekiinina, ihan vain itselleen.

Narsisti kun olen, niin heti seitsemän kertaa.

Projektiluontoista

Ehkä tästä mulle pöytä? Älkää herjatko, isäni on tehnyt sen jo... ;)

Uskon vakaasti saavani tästä melko päheän pöydän. Työtähän se vaatii, joo, ja hihojen käärimistä sekä tiukkaa aikataulutusta. Mutta onhan tässä vielä aikaa, melkein viikko muuttoon! (Pakannut = not.) On tässä kyllä vähän muutakin rojektia levällään (syystakki, eteisen penkki, pulpetti muun muassa), mutta saattahan sitä vaikka ehtiäkin!

Mutta kun minä nään sen sieluni silmillä valmiina, ja se on hieno!


PS!
Nyt siellä hiivatin Taikissa on mulle jokin kaappikin.

Hyvä ilta

Iltapalaksi vaniljarahkaa herkkupäällisin ja Violetin innoittamana Erik Satien musiikkia. Nämät huilaan alas lasillisella kolaa (kun vahti on pois, niin limu-imuri hörppää pullosta, vai miten se oli...) Olen yksin kotona, toinen puljaa idässä. Ihan ansaittua hemmottelua siis.

Tänään olisi ollut minun toinen koulupäiväni TAIKissa, jos olisin sille tielle lähtenyt. Eilen oli kutsuttu minua nimeltä, Viena se senhhii tiesi kertoa. Vähän alkaa jännittää (?) omat tulevat opinnot. Lappiin menen jäädäkseni noin viikon päästä.

Rahka
Kermaa vaahdotettuna
purkki maitorahkaa
vähän sokeria
pikkasen vanilliinisokeria

päälle kanelia, kookoshiutaleita, auringonkukan siemeniä ja pistaasipähkinitä.

Sunnuntaina

Kyllä tälläkin toisinaan sieluttoman tuntuisella pikkukaupungilla on hetkensä, mietin kun istun auringonläikässä räjähdystilassa olevalla kotiparvekkeella. Tunikasillaan ja legginssisillään ei kiristä eikä purista, paitsi päässä - eilinen nimittäin tuntuu jyskeenä ohimolla. Vierustalossa naapuri soittaa kavereineen terassillaan jatsia ja päätän olla välittämättä paskaakaan siellä täällä lojuvista keskeneräisyyksistä. Jatsia läskibassoineen päivineen, voi jessus sentään, ajattelen sivuuttaessani kaaoksen.

Nyt vichyä napaan ja naama aurinkoon! Käsilläni saattaa olla kesän viimeinen hetki.

Värkkäilyä

Siskolla oli synttärit, väsäsin lahjaksi neulatyynyn. Kangas on kirppikseltä ostetusta tyynyliinasta; tyynystä tyyny. TV-tasoksi nikkaroidusta, tummaksi petsatusta tasosta on hiottu nyt päällisivut melkein paljaaksi. Hivasen vielä sisukset ja vahaan tammen sävyiseksi, niin että tummaakin vilahtaa. Sitten pitäisi vielä viimeistellä pulpetti (läppäripisteeksi), rakennella pöytä ja haalia pallit istuimiksi. Syyskuun alussa muutan sitten uuteen kotiin, lappiin. Värkkäilyä riittää!

Maybe one for me?

Menomatka taittui pendolinossa, olosuhteiden pakosta ykkösluokassa. Seuranani olivat Eino Grön ja Kari Tapio, ihan oikeasti. Oli muuten kirkkaasti elämäni kallein junamatka! Viena K:lle vein yllätyslahjaksi pienen kirjan jonka askaroin kampakoneella, kanteen kirjoitin Riikan matkalla runoillun runon. Minusta kirja oli oikein kiva.


Syötiin La Famigliassa (tms?) ja sitten vain patsasteltiin ympäri Helsinkiä, niinkuin arvelinkin. Heiheit yllättävän aikaisin, jäi monta hyvää kuutamolla-väitettä kertomatta! Loppureissu on kuvaton, muttei yhtään mitättömämpi. Valkoisista lakanoista notkuville noutopöydille, Turkkusiin, Samppalinnan kesäteatteriin, ... ja tänään junailtiin kotiin. Oli mukavaa!

Mukavaa, ja kenties kohtalokasta.

Taas mennään

Lähden huomenna Helsinkiin, matkustan sinne yksin junalla (mahtavuutta!) ja käyn katsomassa yksiä kissoja... sitten tapaan Viena K:n, me kaiketi vain istuksitaan jossain ja puhutaan katoavalla omalla kielellämme. 'h, muu ee auta. Sitten menen bussilla h o t e l l i i n odottamaan erästä tulevaksi työmatkalta. ! Me ollaan yötä hotellissa ! Vasta toinen kerta meille, eli aika harvinaista. Sitten syödään aamiainen noutopöydästä ja lähdetään Suomen Turkuun viettämään kesäloman rääppiäisiä.

Että semmosta hulinaa ja junanpenkin tuhlailua. Lopuksi palataan kuitenkin kotiin tarkistamaan onko maahumala ja muut kuolleet ikävään.

Mukavaa viikonloppua teille, ihan jok'ikiselle!

Myöhäisherännäinen

Itsesuojeluvaistoni on myöhäisherännäinen. Herään yleensä noin viisi minuuttia ennen määräaikaa, muutama hetki ennen tapaamista, vähän ennen kuin piti olla jo paikalla - siis juuri ennen myöhästymistäni. Niin myös tänään. Röntgen: 8:00, havahduin umpiunesta 7:54. Onneksi ei käynyt kuinkaan, kiittikiitti rönkkenhoitaja-äippä!



Nyt illalla mietin; mikä minut on saanut laittamaan noin syksyiset petivaatteet? Kuulehan alitajunta, voisit korjata pari juttua. Nimittäin herätyskellon ja kalenterin!

Marine

Minä vihaan marinea, sanokaa minun sanoneen. Punaisen, sinisen ja valkoisen yhdistäminen reippaiksi ja raikkaiksi raita- ja pallokuoseiksi = EI. Purkkarit = EI. Marine = EI.

Kunnes
huomasin
pitäväni
mariininsinisestä.

Se taisi olla se päivä, kun valitsin toiseen takkiini kankaan, sinisen pellavasekoitteen. Sitten se onkin ollut menoa sinisen kanssa, mutta vielä ei sentään marinea. Vähän takin jälkeen ompelin tuon lätsän samasta kankaasta, en ole muistanut sitä esitelläkään. Tänään maksoin kirppikselle 1,5 euroa ja sain ihanan siniruudullisen, 5/6 hiaisen paidan. Kotona ärsytin värisilmääni juomalla punaista juomaa punaisen kynsilakan kanssa sinisessä paidassa.

[Mansikkajuoma]
Kourallinen mansikoita
3-4 dl vichyä
loraus mehutiivistettä
Nämät hurjastellaan sekaisin sauvasekoittimella, sitten juodaan pois.

Härnäsin itseäni lisää: suunnittelin asun, joka oli niin 'marine' kuin koskaan uskaltaisin ja haluaisin, mallailin sen henkarin päälle. Kengätkin valitsin, joko tumman punaiset elnaturalistat tai kirkkaan punaiset tonttukengät. Sitten sovitin päälle; siihen jäivät.

(ei koskaan saa sanoa ei koskaan!)

BIO und FAIR

Sveitsistä tuli tuliaisia, kurpitsansiemenillä ja marsipaanilla täytettyä reilun kaupan luomusuklaata. Eittämättä pahimman makuinen makeinen, mitä olen pitkiin aikoihin maistanut. Ei ollenkaan hyvää! Mutta herkkusuu mikä herkkusuu, tätä naputellessa pikku levy on jo irvistellen napsittu naamariin.

Tuliais-suklaa tuli uniinkin. Viime yönä muissa maailmoissa nimittäin avasin suklaalevyn, ja aloitin maistelun. Luin samalla käärettä ja siinä sanottiin, että kuhunkin levyyn on piilotettu yksi kokonainen kurpitsansiemen. Ihmettelin tuota (ja sitä, että ymmärsin saksaa, kun unisuklaasta puuttui englanninkielinen selostus) samalla kun jyrsin suklaata varovasti, tuota kokonaista siementä etsien.

Oli jotenkin sellainen miinaharavanpeluu-meininki, pelkäsin osuvani. Mitähän tuokin uni muka yritti kertoa?

No, suklaa on nyt poissa.