Minä taivaalla / kirjaimellisesti lentosuukko

Pelkkää ilmaa pakaran alla
minä lennän, liidän
olen taivaalla!

Olen kevyt pyörteessä tuulen.
Olen varpunen,
ainakin niin luulen,
tai ehkä olen ilmalaiva
ehkä taivainen ilmavaiva?
Saatanpa olla kynttilälyhty
tai leija, paperista tehty.

Olen syksyn lehti
joka pudota ehti
eikä se saata
koskettaa maata

ja hävittäjäpommikone vailla painoa
olen kesän perhonen ainoa.

Olen cumulus,
olen sumulus,
olen hypyssä,
pilvirypyssä.

Minä elän ilmalla
minä olen taivaalla.


(runo toukokuulta 2010 - sitä saattaa tietämättään tietää asioita!)

Isoin kaikista / kohta tiellä taas

Isoin tämän kesän sulista.

Pakkaan tässä taas reppua.

Huomenna yhdenlainen reppu selässä ensin ylös - ja sitten alas!

Yhtä isoa, ihanaa luusuamista tämä kesä. Höyhenenkevyttä. :---)

Sannan kans pohojosesa

Raanujärvellä Skyvan itikoita sakea,

Pajalan mutakakku oli ylimakea,

Ylläksen nurkilta otettiin lautta,

juttua piisas pohojammaan kautta

- ja meidän lauseet on syvää vettä:

ne pohtii, aukoo, riipii rintaa,

sukii vastakarvaan ja rikkoo rajapintaa.

Onko ne kansankynttilöitten kaunoa?

Sitä voi miettiä, ja Levillä norjalaisittain saunoa.

Eli hetki Norjasta palaamisen jälkeen tie kutsui taas; pian takas pohjoiseen ja seuraksi ihan mahtava Sanna sekä tien päälle tottunut Tavu. Ei juurikaan reittisuunnitelmaa. Mainio matka, mutta saatoin ehkä pahanlaisesti ihastua näihin Keron lapikkaisiin... maksavat muuten yli nelijäsattaa euroa. Se olis kaks ja puolituhatta markkaa!

Kiitos Sanna.

Otteita 5/5: Skibotn

Viimeinen stoppi: Skibotn. 

Siihen se grilli taas ja sinne halloumia, sieniä, paprikaa. Leivän kanssa maistuu einerøkt ørret. Nam. On riippumatto, rannan aarteet ja näkymä Lyngen-vuonoon. Kalastajamajan portaalla puhun elämän kanssa pitkään ääneen, se on luontevaa, kun meri syö kaiken minkä kuulee.

Unohdutaan tähän niin, että tulee kiire ajaa kotiin. 

Ajetaan yhtä soittoa koko yö, sit menen töihin 

ja irtisanoudun

koska tänä kesänä on niin paljon muutakin kuin työ.

Otteita 4: Tromssa

Minä lupasin palata Tromssaan, ja nyt palasin. Olen siinä viime reissulla ostetussa paidassa, valkoisessa norjalaisessa kesäteltassa, farkkushortseissa ja pienessä nutturassa. Niittirannekkeen on Anne tuonut joskus Pariisista - siitä täytyy olla jo viitisentoista vuotta. Aurinko paistaa ihan estoitta, mutta tuuli on kylmä. Tunnen oloni tosi, tosi onnelliseksi ja kiitolliseksi.

"Mikä olo?" kysyin. 

"Onnellinen ja ihmeellinen. TÖTTÖRÖÖ. Tässä sitä ollaan Tromssassa."

Tromssa, yksi ihanimmista kaupungeista.

Otteita 3: paratiisi eli Kvilarvatnet

Matkalla Narvikista Tromssaan löydettiin se. Älä Maijja ikinä unohda sitä. En.
"FARE - SKYTEFELT" kylteissä sanottiin.
"Puukko tuppeen ja kukka piippuun", me vastattiin.


Sanotaan: sumuinen suolampi, vuorten takaa nousevan auringon valo, sen valon persikan sävyiset kiilat siniharmaassa sumussa, joutsenperhe. Löysin maasta höyhenen ja aloin kuulla solinaa ja siinä: taas vesiputous. 


Aamulla aamiainen avokallioilla. Soitettiin kauan kitaraa, listalla
- Happy Xmas (War Is Over)
- Yhtenä iltana
- Mies jolle ei koskaan tapahdu mitään
- Lapin äidin kehtolaulu

Otteita 2: Narvik

Kuluvan vuoden helmikuussa sen päätin: en enää halua olla mamo. Että en vain ole enää: lakkaan olemasta fyysisesti arka, lakkaan empimästä uskaltamisen äärellä, tai ainakin lakkaan sanomasta, että olen arkajalka. 

Olen edistynyt.

Narvikissa tuulee.

Minä ajattelen haluavani maalata etäisyyttä tosi isolle kankaalle.

Otteita 1: Torneträsk - Abisko - Riksgränsen

On aamu ja hän soittaa kitaraa. Minä kampaan tukkaa, koira odottaa päästä kävelemään. Ikkuna on auki, valo tulee sisään ja me mennään ulos. Torneträskin rantaan on laskettu meidän grillattavat - ajetaan Abiskoon, jarrutetaan siitä jäätelöt ja jatketaan ohi. 

---

Ajan ja aaltojen silottamia kallioita, putoavaa vettä. Hyvä paikka pitää tauko. 

Pienestä sinisestä pallogrillistä lohta, paprikaa, sieniä. Aurinko paistaa koko ajan.

Illaksi aiotaan Narvikiin.

Terveisiä!

lähettää arkipakolainen.

Olen ollut kesäinkkari

Onnellinen kesäintiaani, 
kissa ja koira ja riemukaravaani.
Hymyyn heräävä,
onnea keräävä,
riippumattoa halaava,
janoinen mieli ja sydän palava.


Ja taas vankkuri starttaa:
esille kaivetaan Norjan karttaa.

ps. olen yhä kameraton intiaani, vehkeen korjaamisessa menee useampi viikko. 
Reissuun lähden kuitenkin lainalaite kaulassa - eli raporttia pukkaa!