"Voi rakas lapsi, mehtään? Enkait mää ennää voi..."
"No mehtään mehtään, minnes sitte? Tiellekkö? Haje minut puoliltapäivin."
Mentiin puolukkaan, mummu kahden sauvan kans ja ilman kuppia. Hetken viisottuaan: "Tuola! Kahtoppa, tuola!" laittoi sauvat pois ja nappasi lakin päästään, poimi sinne puolukoita. Sanoi, että olen starttimoottori. Että mennään vielä pensaisiinkin ja pakasteelle, pidetään marjastuspäivä.
Puolukoitten, viinamien, karviaisten, vadelmien ja parin omenankin jälkeen mummu ronkki pakastettaan. Huikkasin: "Elä vähistäs anna! Pikkusen vaan jotaki ettei sulta lopu kaikki marijat."
"Ennemmin koiralta kusi loppuu ko mummulta marijat", se vastasi, nauroi ja lappasi kassiin lisää aarteita. Näillä eväillä pysyy moottori käynnissä! Näin on marjat!