Miltä näyttää maailman joenpinnan tasalta. Minä tiedän. Vaikka tämmöisen kesän heinäkuussa on kuivaa, tuli kaksi päivää, yksi joki ja 19 pientä koskea laskettua mereen asti.
Melontakärpänen ei ole puraissut, vaan istahtanut tuttavallisesti matkaseuraksi.
Yhä haluan eräillä lisää!
Näin kolme settiä joutsenia rumien ankanpoikastensa kanssa. Monetko sorsat, en muista, mutta neljä hirveä. Ensimmäinen niistä paljastui pienen mutkan takaa: loikoili kyljellään silmät ummessa joen sisäkaarteeseen kasautuneen pienen hiekkatörmän päällä. Suistoalueella joki tekee semmoisia. Etäisyys välillämme vain 15metriä ja lajienväli. Minä huomasin sen, se avasi kauniit! kauniit! silmänsä, minä rääkäisin, käännyin paatillani sen kaiken kiikkeryyden unohtaen, vettä melalla hurjistuneesti kauhoen ja huusin HIRRRRVI! Tämä kaikki tapahtui - näin väitän - yhtä aikaa. Sitten se säikähti. Juoksi pakarat helkkyen uomaa myöten pois.
Harmitti tuo elämöinti ja luonnonrauhan säikyttely, toinen oli ehkä juuri saanut parit koivunvesat järsittyä ja oli ruokalevolla. Ei siihen tarvita ketään muukalaista paikalle rääkäisemään. Myöhemmin kohtasimme tuulen suojelemina ison hirvaan ja melkein heti perään kaksi uimasilla olevaa naarasta. Meloimme hipihiljaa ja pääsimme ihan lähelle asti, naaraat kallistelivat päätään korviaan heilutellen.Me katselimme toisiamme.
Juuri näin minä haluan oppia kulkemaan. Että voisi kohdata ja nähdä mahdollisimman paljon.
Harmitti tuo elämöinti ja luonnonrauhan säikyttely, toinen oli ehkä juuri saanut parit koivunvesat järsittyä ja oli ruokalevolla. Ei siihen tarvita ketään muukalaista paikalle rääkäisemään. Myöhemmin kohtasimme tuulen suojelemina ison hirvaan ja melkein heti perään kaksi uimasilla olevaa naarasta. Meloimme hipihiljaa ja pääsimme ihan lähelle asti, naaraat kallistelivat päätään korviaan heilutellen.Me katselimme toisiamme.
Juuri näin minä haluan oppia kulkemaan. Että voisi kohdata ja nähdä mahdollisimman paljon.