Loput Tromssasta

Bussin hellittäessä jarrujaan, aikeissa startata kymmentuntiselle matkalleen kohti Rovaniemeä, löysin minä laukustani postittamatta jääneen kortin, reissun ainoan, ja huusin: SEIS! Minä juoksin sen siihen laatikkoon ja sit alkoi istuminen. Kotimatka.

Kotiin tuomisena sitkeä ja kertakaikkiaan hellittämätön ajatus: Huippuvuoret.

Huippuvuoret, 

Huippuvuoret,

Huippuvuoret.

Onnelliset

Norjalaisella hautuumaalla olen maannut ja ääneen nauranut: voe jjjestas mikkä revontulet! Aa jea, kertakaikkiaan puhuttelevat revontulet. Mikäs siinä. Hyvää seuraa, tanssivat tuliketut, taskussa mutkaton minttuviina ja rannalta poimittu pikkuinen kivi.

Storsteinen (421m)

Näin monta kuvaa Storsteineltä.

Eikä tässä todellakaan kaikki: mulla on näitä vielä pino lisää päässä. 

Kamera ei ikinä näe kaikkea.

ABC Hotell Nord, Parkgata 4, Tromsø

Kotoisassa hostellissa kaikki hyvin.

Jäämeri, jäämeri, jäämeri.

Niinkuin parta kasvaa puut tuntureidensa rinteillä. 

Hassun, ihanan ja järjettömän kauniin näköistä joka suunnassa. 

Toveri tiiraa videokameransa silmään katsoen: nyt tää homma alkaa repeen käsiin!

Tarkoittaa maisemaa.

On alkanut elämäni neljäs retki jäämeren rannoille.

Laukussa leipää ja piimää vaan

01-2011

Tammikuu poisti krooniseksi äityneen kissakuumeen. Tasan vuosi sitten Tavu tuli sydämeen.
Viisas, kaunis, kiltti kissani! Olipa se pikkanen.

Elin pumpulikissani pauloissa.
Elän.