Tarvin ison maton. Ruokapöydän alle tai viereen tai välittömään läheisyyteen, sillä tilaa on reilusti ja matottomuus alkaa käydä kolkon oloiseksi. Oon pähkinyt, enkä (tietenkään) halua mitään sähköistä muovihässäkkää, vaan käytännöllisen, ajattoman, laadukkaan. Räsymattoja ja kodikkuutta on, että nyt jotain yksiväristä ja simppeliä. Luulin jo päättäneeni, että hankin häräntaljan (ja tätäkin luultua päätöstä edelsi hillitön mietintä ja listaaminen), mutta nyt onkin alkanut vähän mietityttää - muutunko jokski Kari Vepsäksi jos laitan sellaisen lattialle? Toinen vaihtoehto sitten jotain paperin ja puuvillan yhdistelmää. Haluan suoraan Sen Oikean, en mitään prismakorviketta.
OK, sitten mattokaupoille.
Ahaa, tuonne ei mene pyörätietä - menen tässä autojen seassa että pääsen. Aijjaa, tässä ei oo pyöräparkkia, no laitan tähän oven viereen. Ahaa, mua ei palvella. Tai varmaan palveltaisiin, jos menisin vetämään hiasta, mutta pitääkö asiakkaan mennä vetämään hiasta? +50 naista palvellaan, nuorekasta pariskuntaa palvellaan ja pientä perhettä palvellaan. Pyörin siinä matto-osastolla melko kauan ja lamaan mattoja. Soppeleita ei juuri ole, koska joka nurkka pölyttyy nyt ryijymatoista. Katson kelloa. Myyjät eivät ota mitään kontaktia, kukaan ei luo sellaista "katsotaan kohta" -katsetta. Haistelen mattoja. Hoksaan, että ennen ostoa haluaisin sovittaa mattoja kotona - ai juu. Ei oo autoa. MUA EI VIELÄKÄÄN PALVELLA. Vaatteet alkaa puristaa. Sitten hoksaan
OK, sitten mattokaupoille.
Ahaa, tuonne ei mene pyörätietä - menen tässä autojen seassa että pääsen. Aijjaa, tässä ei oo pyöräparkkia, no laitan tähän oven viereen. Ahaa, mua ei palvella. Tai varmaan palveltaisiin, jos menisin vetämään hiasta, mutta pitääkö asiakkaan mennä vetämään hiasta? +50 naista palvellaan, nuorekasta pariskuntaa palvellaan ja pientä perhettä palvellaan. Pyörin siinä matto-osastolla melko kauan ja lamaan mattoja. Soppeleita ei juuri ole, koska joka nurkka pölyttyy nyt ryijymatoista. Katson kelloa. Myyjät eivät ota mitään kontaktia, kukaan ei luo sellaista "katsotaan kohta" -katsetta. Haistelen mattoja. Hoksaan, että ennen ostoa haluaisin sovittaa mattoja kotona - ai juu. Ei oo autoa. MUA EI VIELÄKÄÄN PALVELLA. Vaatteet alkaa puristaa. Sitten hoksaan
en varmaan näytä kyllin uskottavalta, en ostavalta enkä ostettavalta.
Mullon itse ommeltu takki ja pyöräilyn pieksemä olo ja joku typerä lätsä päässä ja hiplaan kolmensadan mattoja. Laitan lapaset takaisin käteen ja poistun. Pihalla pyöräilen riviin parkkeerattujen farmareiden ohi ja ärsyttää.
Kävin tänään tuota tarinaa tai sen osia kokemassa neljässä eri ketjumyymälässä ja yhdessä yksityisessä liikkeessä. Jossain palveltiinkin, yhdessä myyjä sanoi "moi" ja myöhemmin menin vetämään sitä hiasta. Se katsoi sitten puolihuolimattomasti hinnan jostain koneesta. En oikestaan tiedä mikä nyt ärsyttää eniten. Sekö, ettein saanut iskuaskoissa luontevaa palvelua ilman viissatasista ommeltua trenssiä? Vai se, että koin olevani epä-uskottava, halpa ja köyhä? Vai sekö, etten saanutkaan toissa vuonna synttärilahjaksi 120Y Datsunia? Vai se, ettei liikkeisiin meinannut päästä pyörällä?
Vai sekö, ettei mulla vieläkään ole mattoa, vaikka sellaisen hankkimista vois luulla simppeliksi?
no jotain kivaakin
+ eka tentti takana, meni ok
+ tuo sadekuva on vanha - tänään kaunis ilma
+ koti on uskomaton paikka vaikka sitten vailla mattoa
+ ainahan voin syödä jäätelöä
Mullon itse ommeltu takki ja pyöräilyn pieksemä olo ja joku typerä lätsä päässä ja hiplaan kolmensadan mattoja. Laitan lapaset takaisin käteen ja poistun. Pihalla pyöräilen riviin parkkeerattujen farmareiden ohi ja ärsyttää.
Kävin tänään tuota tarinaa tai sen osia kokemassa neljässä eri ketjumyymälässä ja yhdessä yksityisessä liikkeessä. Jossain palveltiinkin, yhdessä myyjä sanoi "moi" ja myöhemmin menin vetämään sitä hiasta. Se katsoi sitten puolihuolimattomasti hinnan jostain koneesta. En oikestaan tiedä mikä nyt ärsyttää eniten. Sekö, ettein saanut iskuaskoissa luontevaa palvelua ilman viissatasista ommeltua trenssiä? Vai se, että koin olevani epä-uskottava, halpa ja köyhä? Vai sekö, etten saanutkaan toissa vuonna synttärilahjaksi 120Y Datsunia? Vai se, ettei liikkeisiin meinannut päästä pyörällä?
Vai sekö, ettei mulla vieläkään ole mattoa, vaikka sellaisen hankkimista vois luulla simppeliksi?
no jotain kivaakin
+ eka tentti takana, meni ok
+ tuo sadekuva on vanha - tänään kaunis ilma
+ koti on uskomaton paikka vaikka sitten vailla mattoa
+ ainahan voin syödä jäätelöä
20 kommenttia:
Joo, koettu on tuo opiskeluaikoina (tosin mulla ei oikeasti ollut rahaa silloin). Mutta kyllä se ärsytti ettei saanut palvelua millään.
Matto-ostokset on vaikeita. Siksi mulla onkin nyt varastossa useita sellaisia 'pitikin-ostaa-tuommoinen' -tapauksia. Ja täällä harrastetaan tuota kokolattiamattoa - yök - joten ne hyvätkin matot on nyt varaston puolella.
Merja; mahtavaa, en siis ole ainoa! Ja kokolattiamatot ei ehkä ole mukavat, mutta ainakin ne ON :)
Pakko muuten vielä kertoa (siltä varalta että joku lukee), että tuon kirjoitettuani järsin keksejä parkyt minsaa, sitten soitin parhaalle kaverille, sitten päätin lähteä kauppaan ja lähdinkin tyhjien pullojen kanssa. Onni että otin pullot, sillä lompakkoa ei tullut otettua.
Että semmonen maanantai! rrrr.
hei,
olen lukenut blogiasi enkä usko, että sinulla on vaaraa muuttua kari vepsä-läiseksi! eli osta vaan häräntalja, kokemuksesta tiedän että on missä tahansa ympäristössä hyvännäköinen ja helppohoitoinen. ja ainahan sen voi ripustaa vaikka seinälle ja luoda hyvinkin eksoottinen, ateljeemainen fiillis!
- Piiku -
Piiku;
tämänpäiväisen jälkeen en kyllä pätkääkään halua muuttua Vepsäläiseksi enkä Sotkalaiseksi enkä iskuaskojyskimaskumitäniitänytolilaiseksi!
Noilla sinun perusteillasi minä sitä olen harkinnutkin...allegiavapaaksikin kehuvat, ja ikuiseksi.
Surullisen tutun kuuloista. Ihmiset arvioivat niin ulkoisten asioiden perusteella, että harmittaa. Mä oon kohdannu tuon saman, jopa viedessä sairasta lasta lääkäriin ollessani peltovaatteet päällä. Aika surullista, mutta kertoo ihmisistä paljon, vähän niin kuin Lukander kysyy taideteoksissaan - Onko ihmisyys pelkkää imagopintaa? Ja välillä tuntuu, että on - valitettavasti.
Pohjoisen ilmanlaatu taitaa sopia sinulle tosi hyvin? ;D Tekstit sen kun paranee, niin kuin vanhan sanonnan sian juoksu. Lentävät oikein. Tykkään! :)
Minä ahdistun lamppuostoksilla, syystä tai toisesta.
Joo mä tiedän tuon kun ei palvella! Sitten mua alkaa kiukuttaa ja alan mulkoilla tiiäkkö-oon-kaavotuksessa-töissä-ja-pistän-moottoritien-meneen-sun-pihan-läpi-ilmeellä ja lopulta en osta mitään ihan vaan siksi, että musta ei selvästi tykätty siinä kaupassa! Olen toisinaan yksi itsekkyyden ilmentymä ;)
Jori; niin ja ärsyttää huomata, että tekeehän sitä itsekin välillä niin - arvioi ulkoisen perusteella, luokittelee.
Tanya; kiitos! Välillä tuntuu, että pitäisi osata kirjoittaa typistetysti. Olen ehkä vähän huono tiivistämään...
17neliötä; hehhee! Minä taidan ottaa käyttööni sen kuule-minä-saatan-jonain-päivänä-opettaa-sinun-lastasi -katseen!! Jo saa palvelu alkaa.
voi majja, tuo oli kuin suoraan minun (ja avomieheni) kokemusmaailmasta. juuri nuo kaikki tuntemukset itseommeltuja vaatteita ja lätsiä ja pyöräilyn jälkeistä oloa myöten! (ei me niitä kyllä vaihdettais)
ymmärrän tämän siis enemmän kuin täysin.
ollaan ratkaistu asia sillä että perusiskuaskoymskaupat on suosta, ja vältetään niihin menoa niin paljon kuin mahdollista. olen vaikka ilman mattoa tai jotain muuta tavaraa!
toivottavasti kuitenkin se paras matto, miksei taljakin, jostain löytyy. päivät ja lattiat viilenee.
Mutta on asiassa puolensakin: olen joskus lampsinut kumisaappaissa ja maiharissa luksusmyymälään ja ihan piruuttani ostanutkin jotakin.Harmi ettei sitä voi tehdä useasti,sillä mielihyvä (myyjien käytöksestä) on valtaisa;-)
Mutta siis joo, huomaan aivan tavallisissakin kaupoissa ettei minua "ole" jos päivä on sellainen, että päällä on vähän muuta kuin muilla. Tai ei siihen aina sitäkään tarvita.
Sitten on erikseen ne kaupat, joihin en mene ollenkaan sen takia, ettei siellä saa rauhassa katsoa mitään! Joku tyrkky heti ovella utelemassa mitä haluan.
Vitsit kuinka kurjaa palvelua! Itseäni moinen korpeaisi vimmatusti mutta korpeaa myös violetin kuvaamat paikat, joissa ei saa hetkeäkään itsekseen katsella.
On se vaikeeta - joskus myös sillä tiskin toisella puolella :P
Voi jösses. Ihana teksti! Rupes itkettämään, naurattamaa, ärsyttämään, symppaamaan, komppaamaan ja hikoiluttamaan!
Minua yleensä ahdistaa, jos tullaan liian helposti kysymään että "voinko auttaa" mutta tuo toinen ääripääkin on inhottava.
Kyllä myyjän täytyisi heti ottaa kontaktia, hymyillä ja tervehtiä. Antaa kuva, että "hei, olen täällä palvelemassa Sinua, jos on tarvis". Niistä, jotka liimaantuu seläntaa odottelemaan saan näppylöitä ja häippään aika nopsaan.
Sitten on nuo, jotka tuntuu ajattelevan että "mitä toi täällä tekee, ei sillä oo varaa ostaa". Silloin nousee uhma, eikä tee mieli poistua ollenkaan. Tekee mieli huutaa, että onks täällä joku pukukoodi ja lompsanpaksuudenmittauslaite!?
Joo, innostuin hiukan :D
Meillä on myös matto ongelma! Mullei kelpaa oikein mikään. Paimentolaismattoja rakastan, mutta kun ne kerää sisälleen kaikkea kivaa. Joku semmonen itämainen ois hieno, jos löytyisi käytettynä suht edullisesti.
Talja kuullostaa kyllä hyvältä! Kunhan se ei ole seepra.
(oonpas mä tänään puhelias :D)
Aino; niin, ei sitä vaihtais. Mutta sillon kun liikun autolla ja kivoissa kengissä... en minä kaipaa tuota. Mutta on silloinkin takki itsetehty :) Yhdestä taljasta sain jo aika hyvän tarjouksen.
Violet; JOO, tyrkyt! Ne on aika ärsyttäviä. Keskitie ois se, että kysyttäis tarvinko apua, ja saisin sanoa että en vielä.
Inka; myyjältäkin vaaditaan ihmistuntemuksen taitoja, kait. Oon miettinyt, että voi olla vaikea olla töissä jos on pahalla tuulella!
Minja; kiitos ihana! Mullekkaan ei (näymmä) kelpaa oikein mikään matto. Kun se tulis ruokapöydän alle tms, niin pitää olla helppo eikä saa olla paksu eikä saa imeä. Seepra ei sentään, vaan tumma vailla laikkuja!
Mun ystävä kerran piruuttaan testasi iskunimisessäromukaupassa myyjiä. Häntä nimittäin ei palveltu römpsävaatteissa. Kävi kotona ja laittoi turkin päälle. Heti oli pari myyjää liehittelemässä. Kaveri sanoi niille aika pahasti...
Olen itse ollut sisustusmyyjänä joskus sata vuotta sitten eräässä ketjussa ja siellä eräässä sulle tutuksi käyvässä kaupungissa. Parhaat kaupat kyllä tein ihan tavallisen näköisten römpsävaatteissa kulkevien yksinään liikkuvien ihmisten kanssa. Ne turkeissa kulkevat maasturitätit osti jotain parin euron halppis tuoleja ja tuli valittamaan, kun niissä oli jotain vikaa.
Kauppaa tehdessä ei IKINÄ, IKINÄ IKINÄ IKINÄ KOSKAAN saa katsoa ihmisen ulkomuotoa tai vaatetusta, ei koskaan, ei ikinä. Siinä on tolla(kin) saralla oppimista. Vielä pahempi on jossain autokaupassa..
Mua ei koskaan palvella kangaskaupassa. Ei, vaikka sanon hei ovikulkeville myyjille ja hiplailen merkitsevästi kangaspakkoja. Ei, vaikka käteni ovat täynnä tavaraa, enkä selvästikään pysty itse kantamaan pakkaa leikkuupöydälle. Kahdesti peräkkäin olen sitten kävellyt sieltä ulos ilman kankaita. Kyllästyttää.
Joo, on aika kettumaisia nämä huonekaluliikkeet. Olen itsekin kokenut, että palvelua ei saa, jos erehdyt menemään väärissä kamppeissa sisään. Kerran olin ostamassa sohvaa teinihuppari päällä... no, älä unta näe, että vepsäläisessä edes tervehtivät semmoisen vaatetuksen omaavaa. Kun taas kaveri (miespuolinen) oli mukana marimekon raitapaita-puserossa ja arkkitehtilaukku olalla, niin oikein perässä kuolasivat. Ärrrrr! Ja minä olin se asiakas :(
Minäkin symppaan. Nuorena vaihdoin pitkät hiukset kaljuun ja pinkkiin hiustupsuun. Noo... Yhtä äkkiä huomasin että kaupoissa myyjät liikkuin perässä. Ei siksi että olisivat halunneet palvella, vaan koska epäilivät mun varastavan jotain. Olin aika järkyttynyt. Tavispitkälettisenä kukaan ei ollut (rähjäisemmästä ulkomuodostani johtuen kentien myös)kiinnostunut musta kaupoissa tippaakaan. Vieläkin tähän kyllä törmään, mutta olen opetellut niitä "katseita" :-)
Taljan sijaan suosittelisin kuitenkin ekologista kotimaista mattoa, vegaani kun oon. (Ja koska kuulemma hyvät kotimaiset kestää seuraavat 30 vuotta kovassakin kulutuksessa.)
Vaikka toisaalta onhan se lohdullista ajatella, että jos joku eläin kuolee, niin se sitten hyödynnetään ihan kokonaan eikä ole mitään tehotuotantomeininkiä. Et siinä mielessä talja vois tietty kuiteskin olla "ekologinen" teko sekin.
Nuo kivatlistaukset oli tärkeitä. Ja jäätelö on ehdoton.
Huonekalukaupoista on samanlaisia kokemuksia. Kooltani en ole hääppöinen, joten ei senkään takia myyjät noteeraa. Ja en varmaan näytä ostovoimaiseltakaan. Kerran sain tosi kurjaa kohtelua, masentuneena lähdin pois. Tilasin kuitenkin samasta kaupasta urhoollisesti parin vuoden päästä irtopäällisen sohvaan. Päällinen oli tosi kehnosti tehty ja jostain heräsi se sapetus tuosta huonosta kohtelustakin. Hyppäsin taisteluun. Sanoin, etten hyväksy tällaista surkeaa laatua. Vaadin röyhkeästi kaupan päälle maton (upea pehmeä upottava tummanruskea matto, johon olin jo iskenyt silmäni valmiiksi). Kakistelivat siinä, mutta minä seisoin siinä myymäisen tuimana, no jouduin vähän siitä pulittamaankin, mutta vain vähän. Täysin umpikierä juoni. Mutta ei mielestäni kuitenkaan liian röyhkeä. He olivat tämän aloittaneet. Nyt olen ollut säyseä ja tyytyväinen. Ja sohvanpäällinenkin on ihan ok, loppujen lopuksi. Pitkäksi venyi tämä kommentti (anteeksi vuodatus), mutta matot ja huonekaluliikkeet vieläkin kirvoittaa taisteluun. Paljon tsemppiä, suosittelen juonia ;)
Tykkäsin blogistasi: hanhet, ihana pöytä, harmaa seinä, totuttelu vaaleansiniseen ja paljon muuta. Harmi, etten ole huomannut aiemmin.
Sellaista se on. Appiukko oli 21-vuotiaana perheenisänä ollut ostamassa uutta sänkyä heille, jolloin myyjä oli vain katsonut päästä varpaisiin vesisängyn ostajaa ja todennut: Sitä pitäisi asiakkaalla olla rahaakin. On muuten siitä eteenpäin vienyt ne rahansa muihin liikkeisiin.
Samoinhan meille kävi sen ensimmäisen farmariauton (pitäisikö nyt hävetä, kun sinä niitä tuossa hieman sivusit) kanssa, meidät ohjattiin sivummalle "otakkaa te siitä piparia ja kahvia niin myyn tuon auton tälle MIEHELLE tässä". Siis tyhmä myyjä kun oli yhtäaikaa 2 kiinnostunutta samasta autosta niin välttämättä halus myydä sille toiselle sen tarjoamaan hintaan vaikka olis saanut hyvän kilpailun hinnasta aikaseksi.
Junika; autokaupat - käynyt joskus niissäkin - ovat tosiaan ihan verrattavissa! Tosin autokaupoissa tyypit käy oikeasti vaan ihmettelemässä, ehkä huonekaluliikkeissä on kuitenkin edes aie ostaa.
Ilona; hei tähänkin olen törmännyt!
Ninuska; Eli ensikerralla laitan päälleni jotain arkkitehtonista ;D
Marguetta; no siis kalju+pinkki = myymälävaras! Mullahan on itsellä lävistys ja rokkitukka.
Taljan ekologisuutta nimenomaan pohdin, ja otin selvää muunmuassa alkuperämaan (Ruotsi, jonka jälkeen sain hyvät perustelut, miksei Suomi). Itse ajattelen taljaa jokseenkin ikiaikaiseksi "näinhän-on-ennen-tehty" -ratkaisuksi, ja just tuota mainitsemaasi eläimen kokonaisvaltaista hyödyntämistä pidän järkiseikkana - tuskin sitä on taljan vuoksi tapettu? Toisaalta... tahdonko tallata toisen nahkaa, tahtoisinko omaa nahkaani tallattavan?
Siis pohdinta jatkuu.
Himalainen; tuossa tarinassa oli asennetta! Minä oon sitä mieltä, että (maksava) asiakas on aina oikeassa. Ja mitä vaatimuksiin tulee - jos on vailla mersua, pitää pyytää porchea. Niin, tervetuloa =)!
Stanna; Huhhuh, taas aika uskomaton esimerkki asiakkaan kohtelusta. Tuli mieleen se äipän 'kyllä rikoo on riskillä ruma...'! Älä suotta farmaria häpeä, minä vaan paatoksella paasasin. Ollaan yhteyksissä siitä B:n taulusta!
Lähetä kommentti