Kirjoitan päiväkirjaa,
tuntuu kuin olisin kirjoittanut aina vaikken olekaan. Neljä vuotta olen kirjoittanut kunnolla, oikeasti ja itselleni. Melkein joka ilta, ainakin joka viikko (paitsi kesällä unohtuu - en tiedä miksi). Sitä ennenkin kirjoitin kyllä vuosia, mutta kuin jotain lomakortteja tai lokikirjaa, rustasin ylös tekemisiä enemmän kuin tuntemuksia. Kirjoitin kuin lukijan pelossa. Harmittaa! Vanhoihin päiväkirjoihin syntyy erikoinen suhde. Niistä ei voi luopua muttei pitää liian läsnäkään. Joskus voi "vähän vilkaista" - ja sitä unohtuu vaikka kahdeksi tunniksi lamaamaan.
Välistä ihmettelen, kuinka kukaan voi olla kirjoittamatta päiväkirjaa. Miten voi elää ilman päiväkirjaa?
Tämän nykyisen kirjan olen sitonut itse ja aloittanut 12.4.2007 Viljo Kajavan runolla - niinkuin aiemmatkin kirjat.
EN TIEDÄ MIKSI
En minä paljoa keksi,
en luo kenties uutta,
mutta jotenkin näkymä minussa
muuttuu sanalliseksi
niinkuin ikkunan takana puu
hiilipiirrokseksi muuntautuu
seinälläni runojen kudoksiksi -
en tiedä miksi.
Päivälleen vuosi sitten kirjoitin Heitteille jättäytyneestä - kuvia, sanoja, runojakin ja jopa totuuden siemenen sisältävästä blogista. Kuvia ja sanoja kyllä, joskus pienesti runojakin. Lopuksi yksi, ehkä laitan joskus lisääkin?
Tuuli ahistaa vaatteet iholle
joku lammikko on jo jäässä
vuotavien silmien takana
harjoitetaan aamuista aivotoimintaa.
joko minä söin
joko minä puin
Tuuli painaa henkeen.
Olenko viluinen varpunen vai
haluaisinko vain?
9 kommenttia:
Ihana postaus, ei voi muuta sanoa. Kirjoitin joskus päiväkirjaa, mutta jotenkin todistaakseni itselleni, että jotain on tullut tehtyä. Lopetin, kun ei enää tarvinnut todistella. Tämä blogin pitäminen on hiukan toista, jonkinlaista jakamistakin.
Hmm. Päiväkirjaton ilmoittautuu. Olen kyllä useampaan otteeseen aloittanut, mutta jostain syystä omia ajatuksia ei tullut kirjoiteltua muistiin säännöllisesti. Toisaalta olen jo vuosia kantanut mukanani erinäisiä muistikirjoja, joihin osoitteiden ja tehtävälistojen lisäksi kertyy kaikkea kivaa, pieniä muistoja, jotka kyllä palauttavat tapahtumia mieleen :).
Minä en osaa kirjottaa päiväkirjaa. Haluaisin, mutta en pystyny ainakaan viimeksi yrittäessäni pitämään sitä rentoutumis- ja ajatuksenpurkukeinona.
Tämän postauksen myötä taidan ehkä yrittää uudelleen!
Kauniita runoja.
Minustakin tää(kin) oli niin kiva!
Olisi varmaan aika itsellänikin taas kirjoittaa päiväkirjaa. On se vaan sellanen henkireikä ja ilmainen terapeutti.
Minäkin olen aina kirjoittanut päiväkirjaa, mutta viime vuosina aika harvoin. Sitten kun kirjoittaa harvoin, niin tulee helposti kirjoitettua sellaista, että mitä tapahtui sinä aikana kun ei kirjoittanut.
Nyt olen muutaman viikon ajan kirjoittanut ihan vahingossa melkein joka päivä jotain. Kun siihen puuhaan ryhtyy, se tulee ihan luonnostaan, ja joka päivä pitää saada jotain sanoa kirjalleen.
Jossain määrin kyllä blogien ja livejournalin pitäminen on vähentnyt kirjoittamista paperiseen - ja sitten olen tehnyt nettipäiväkirjoistani tulosteita ja säilytän niitä päiväkirjapaikoissa. Niissä vaan ei ole samaa tunnelmaa kuin noissa paperisissa, joissa näkyy käsialan muutokset ja kaikki.
Sari; Kiitos! Tavallaan blogi kyllä on päiväkirja, kieltämättä, mutta tosiaan jaettu.
Sanna; Minäkin raapustan joskus ajatuksia tai tekosia kalentereihin, kauppakuitteihin ja lehtien reunoihin. On saatava kirjoittaa!
Anniina; Yritä =)! Varmasti onnistuu.
Liivia; Kiitos, ja ei muuta kuin kynä käteen ja 'vastaanotolle'!
An; joskus on kyllä hankala aloittaa, jos on jäänyt vähemmälle. Mulla tulee aina silloin selittelynmakuisia sanoja. Ja tosiaan kirjoitusasu kertoo ihan hirveästi! Minulla on sääntö: vain lyijykynällä. Tulee harmoninen kokonaisuus. Paitsi jostain syystä uuden kirjan ensimmäisen päiväyksen kirjoitan aina värillisellä kynällä - mutta vain päiväyksen ;)
Liity aukea.nettiin runoilemaan, ellet ole jo!
Tina; kiitos vinkistä, laitan harkintaan..
Mun sääntö on, että aina kuulakärkikynällä tai muulla sellaisella, jonka jälki pysyy näkyvissä mahdollisimman monta vuosikymmentä. :D Välillä olen kirjoittanut tussilla, mutta ne tekstithän voivat häipyä näkyvistä, jos tulee kosteusvaurio!
Lähetä kommentti