2.12.2008

Joulukuun toinen aamu

Kuinka kauan jaksaa sataa?
Kun märkä ja vettynyt maa
aina uusia litroja saa,
ja minä kylmä ja ruipelo rakki
ja ahdistava likomärkä takki
tässä rännin alla palelen
ja elämälle takaisin irvistelen.

(syyskuu 2006)



Nyt ei sada tauotta, mutta olotila muistutti tuosta vanhasta runosta. Tänään on väsyttänyt ja tympinyt. Ei meinaa riittää sen kummemmin pinna kuin sinnikään. On pikkukiukku päällä koko ajan, eikä ärsytyskynnystä ole vaikea ylittää. Aamulla nousemisen sijaan jäin torkuttamaan kelloa kolmeksi tunniksi - kyllä vain, olen neropatti.

Mutta semmosta se on. Unelmanpäivän kunniaksi annan itselleni hetkellisesti anteeksi aamu-unisuuden ja toteutan yhden hetkenmielijohdeunelman: taidan hakea pizzan ennen tuumasta toimeen ryhtymistä.


Mukavaa Unelmanpäivän iltaa te siellä!


ps.
Huomaatteko muuten kuinka nuo taustalla näkyvät taulut kehittyvät silmissä? En minäkään.

13 kommenttia:

uulia kirjoitti...

moiksista! joo mää oon jo muutaman ihan-aika hyvän blogin löytänykki. Tuntuu vaan et on nii perhanan kiire koko ajan, et ei häävin ehi konetta kaivaa esille!

himalainen kirjoitti...

Oliko nyt Unelmanpäivä. Oho, yhtä sumua ollut koko päivä: torkkumista, haukottelua ja marisemista töissä. Mutta ehkä se on kuin flunssa, sitä onkin liikkeellä, en olekaan ainut. Miten mukavaa kuulla, että eri puolilla Suomea sama tauti. Ja tässä jo vähän paranikin sanojen ja kuvien myötä: mukava lääke.

Merja kirjoitti...

Välillä tarvitaan velttoilupäiviä.

Taulut: täältä katsoen ne voisi olla hyvät ihan tuollaisenaan!

scaredy-cat kirjoitti...

Kuulostat ihan minulta. Ja siltä, että tarvitset lomaa! Vaikka vain päivän, mutta sellaista, jonka pitää hyvällä omalla tunnolla, eikä ahdistuen asioista, joita PITÄISI. Vaikka tiedän, että joskus sitä lomaa on vaikea/mahdoton ottaa.
Jaksamista!

aino kirjoitti...

minulla vähän sama vika torkkuherättimessä, saatan "kommunikoida" sen kanssa useita tunteja joskus.

ehkä nuo taulut ovat jo valmiit?

voimia!

Anonyymi kirjoitti...

Oijoijoi. Kiitos kaunis arvontavoitosta! Pisti suun muikeaksi pitkäksi aikaa. Kuten myös suklaakin:)
Sinulla on Maijja kuule luomisen lahja.
-piipa

Tytti kirjoitti...

Taulut näyttävät varsin upeilta jo nyt...

violet kirjoitti...

Voisin olla itse noissa kuvissa juuri tänään.
Eikä munkaan taulut kehittyneet!

Anonyymi kirjoitti...

Piip tööt tööt piip tööt tööt fiiiuuu, tulin kuiskaamaan, että kurkkaa jo luukkuun kolme.

Liivia kirjoitti...

Taulut ei kehity oikein täälläkään. Tuijottelen niitä vain aivosolutonna, että jospa itsestään niihin jotain mahtavaa pullahtais.

Muuten onki ihan kivaa.

Heluna kirjoitti...

Taulut ei täälläkään kehity vaikka aikomus on koko ajan kova.
Joku kivempi päivä sitten.
Onneksi valokuvausapparaatti on keksitty näille päiville!

Terveisin: Yks Unelmapäivää Viettänyt

maijja kirjoitti...

Uulia; bloggailusta ei saa ottaa ressiä :), se on se nurkka mikä jaksaa kyllä odottaa.

Himalainen; en suostu uskomaan, että se johtuu kaamoksesta - "flunssa" kuulostaa paremmalta. Päivät on lyhyitä, mutta pinna sais olla pidempi!


Merja; se on totta, ja niitä on kirjoituksen jälkeen otettukin.

SCAREDY-CAT; minä otinkin sittemmin päivän loman =), teki hyy-ää!

Aino; Heh, kommunikointi on hyvä sana tähän yhteyteen.

Piipa; OLE HYVÄ ja KIITOS :) Kiva kuulla, että puketti saapui perille.

Tytti; hmm... kyllä ne kaipaa vielä työstöä :/

Violet; hassua ja vähän tylyä, mutta helpottavaa kuulla muidenkin olevan samassa jamassa.

Tuikkis; tööttööt, tsekattu on!


Liivia; tuijottelu tekee kyllä yleensä ihan hyvää, saattaa jostain joku aivosolukin herätä. Mullakin on nyt jo aivan kivaa!

Helinä; Minun ei tule edes kuvattua, kun on niin pirun hämärää koko ajan!

a n n e kirjoitti...

Torkuttaminen. Niin tuttua. Niin ihanaa. Ja niin kamalaa. Siihen oppii, mutta siitä tuskin oppii pois.

Minä pidin tänään lomapäivän. Nukuin yhteentoista. Söin rauhassa aamiaista. Askartelin. Menin päiväunilleenne yhden maissa. Heräsin kolmen jälkeen.. Olin ja rentouduin.

Ihana päivä. Päivä minulle.
Kannatan!