11.10.2010

Hento kuiskaus


Perhana, että sitä voi olla kiireinen ja touhuntäyteinen. Kunnes sitten flunssa kaataa petiin. Sairastajana toivoton: lamaannun täysin toimintakyvyttömäksi ja olen mieleltäni aivan surkea. Luon kaihoisia katseita siihen mihin en nyt kykene. Kaipaan ulos, metsään, syksyyn.

Elossa olen silti yhä. Nukkuen kerään voimia.

7 kommenttia:

Marja kirjoitti...

Huisi pieni sieni! Hauska.

maijja kirjoitti...

Ilona; huisi on hyvä sana kuvaamaan jotain noin pientä ja psykedeelistä!

Anonyymi kirjoitti...

tuommoisia sieniä kun syö niin jo tauti
lähtee - tahi muuttuu muuksi .....

Sanna kirjoitti...

Olin just tulossa hätyyttelemään, että päivitä jo. Oot ollu mielessä monta kertaa.

nirunaru kirjoitti...

Pieni ja hento ote... on älykaunis laulu kuin myös kuvasi

maijja kirjoitti...

Piilomaja; mahtais muuttua muuksi... ja kuvatkin otettu jo ennen tautia.

Sanna; olisit vain tullut jo aiemmin! Ehkä oisin herännyt horrostamasta. Sinäkin käynyt mulla mielessä!

Nirunaru; kiitos! Siinä on herkät lyriikat.

Voffeli kirjoitti...

Sienet ovat kummallisia tapauksia, niissä on jotain hupsua. Mutta on sairastamisessakin hyviä puolia, itse ainakin villasukat jalassa teetä hörppien maltan taas vähän enemmän arvostaa rauhaa. Yksi harmiton flunssa kerran syksyssä tekisi hyvää meille jokaiselle :)