23.1.2011

Saletisti natsaa!

Prologi
Alkava vuosi on ollut minulle hyvä.
Nyt varsinkin - minä sain töitä! Myyjättärenä saan kaivattua rytmiä ja rutiinia arkeen, olla avuksi ja oppia uutta. Vähän karkkirahaa ja paljon potkua siihen mikä on tätä sivutyötä tärkeämpää: tuleva oma ala. Olen onnenpekka, jonka kuriton ilo ei millään mahdu vakan alle, niin tyytyväinen, että unohtuu asianmukainen nöyryys ja saavutusten vähättely. En välitä jos mehevä mielihyvä vaikuttaa riittoisalta rehentelyltä tai kepeältä mitättömyydeltä, 
minä välitän tunteesta: on ansaitun, arvoisen tunne.

Kursseista ropsahtelee mukavia arvosanoja, nukahtamisongelmat on vihdoin melkein karistettu, keväälle on luvassa monet uudet ilot, ympärilläni on hienoja ihmisiä ja sylissä rakas lämpöinen kissakääryle. Tuntuu, että elämä on hyvää. Ettäs mää julkean olla onnellinen!


(Epilogi
mainittakoon kuitenkin, että kirjoitin tuon tekstin ennen episodia, joka noin kello kahdelta viime yönä alkoi ovellani lukon viattomana vikurointina, jatkui avuksi kutsutun päivystävän huoltomiehen nakuttelun kautta ei yhtään mihinkään ja siksi jokuseen epätoivossa tirahtaneeseen kyyneleeseen. Paikalle hälyytettiin lukkofirman mies ronskeihin tutkimuksiin, jotka eskaloituivat kello neljän aikaan yhteistyökyvyttömäksi porsineen lukon poraamiseen eli kipinöihin, savuun ja aivan laittomaan meteliin. Sesam aukesi siinä 4:40.)

16 kommenttia:

Tuija kirjoitti...

Jännittävää, sangen jännittävää. Olen iloinen kaikesta tuosta ensin mainitusta. Myyjätär, kuulostaa paperiin pakkaamiselta, ettei mene rikki. Ja hameelta se ehdottomasti kuulostaa. Pääseekö kissa mukaan myymäläkatiksi?

Lennart kirjoitti...

Julkea! Ole oikeinkin julkea onnessasi!
Iloitsen puolestasi.

tuija kirjoitti...

Hyvä että natsaa! :) Itselleni on myös käynyt niin, että avain ei ole enää käynyt lukkoon, mutta lukko oli onneksi vaihdettu vain toiseen ulko-oveen. Tietysti keskellä yötä, juuri kun olin lähdössä kohti lentokenttää. Passi ja lentolippu olivat vielä sisällä, joten meinasi tulla parku. Nythän se toki on jo hauska juttu :)

Heidi kirjoitti...

:D Nää on niin kivoja lukee, nämä sun postaukset ja kauniit kehykset tuossa pienemmässä etenkin!!

morso kirjoitti...

Oih. Ihanat aisat kuulostaa kivoilta. Meillä on porattu turvalukkoa auki, kun mies katkaisi avaimen sinne. Oltiin lähdössä ruotsin risteilylle ja piti päästä kotiin vaihtamaan matkatavarat ja hakemaan matkaliput... Päästiin reissuun mekin. Vuoden päästä naurat jo kipuurassa sille yölle, kun herätettiin koko lähitienoo.:)

Maija kirjoitti...

Täällä on viime aikoina ollut niin hyväntuulisia juttuja että! Paljon onnea uuden työpaikan johdosta.

Anonyymi kirjoitti...

No saletisti natsaa! Olen iloinen puolestasi, alku oli kaikki kivaa! :)

Solen kirjoitti...

Tästä postista tuli hyvä mieli, uusi työpaikka ja kaikkea. Ja oikeastaan episodikin oli aika huvittava vaikka ei se kyllä varmaan sillä hetkeltä siltä tuntunut. vielä sanon, että kisu on ihanainen!

Hanna kirjoitti...

Voi ei, voin kuvitella sen epätoivon! Vielä, kun kisunen on varmaan ihmetellyt ja vikissyt oven takana. Sellaisesta särkyy sydän..! Toivottavasti tästä on toivuttu ja voi taas keskittyä onnellisuuteen. :)

isoinpapu kirjoitti...

SE että tekstissä mainitaan "kissakääryle" oikeuttaa jo yksinään ihan kaikenlaisen röyhistelyn ja rinnan rottingin.

Julkeakin! Hyvä!

Tanja kirjoitti...

Oi kuule Maijja, sait minut hymyilemään oikein kunnon hymyä tänään ensimmäistä kertaa. Oi oi, kiitti! Minusta onniasioista kannattaa huudella. Vakan alla ne menevät ihan hukkaan. Monesta asiasta en oo varma, mutta tästä oon.

Sanavahvistuksessakin näyttää olevan natsaava meninki: untsauntsa :D

Kirjailijatar kirjoitti...

Siitä vaan rintaa rottingille! Hymyile, kujeile, ole julkea ja ylpeä!

Ja oikeasti, onnea työpaikasta :) Minä hain yhtenä kesän yli 90 kesätyöpaikkaa...se oli sitä lama-aikaa. Lopulta sain valita peräti kahdesta.

maijja kirjoitti...

Tuikkis; jännittävää minustakin, ja ihanaa. Ei paperia eikä rikkoutumista, työ on oikeastaan aika kaukana siitä, millaisen mielikuvan minusta blogitse saa. Luulen. Kissa nukkua retkottaa kotosalla, kun mää tienaan meille hiirirahaa.

Lennart; kiitos Lennart! Julkeillaan!

tuija; auts, juuri tuollainen "just nyt!" -tilanne. Mun lukkoni oli vähän oireillut, mutta aattelin, että eihän se OIKEASTI rikki vois mennä...

heidi; kiitos Heidi :-) Kehykset on kirppikseltä, maksoin pienemmästä muistaakseni 10senttiä! Minustakin se on kaunis.

morso; oon nauranut sille jo nyt, oli niin uskomaton yö. Huvittavaa kyllä, kissa nukkui onnellisen tiätämättömänä koko touhusta! Olikin varmaan ainoa tässä korttelissa, joka nukkui...

Maija; huomaan sen itekin, hyvä mieli pursuaa joka postista! On ollut niin mainiota tämä elämä.

Marjohei; kaikki on ihan let's go!

Solen; muistan kun katsoin sitä kipinöintiä ja savua, ja ajattelin: hitto kun kamera on tuolla lukon takana. Olisin ottanut kuvan, se olisi ollut huvittava!

Hanna; kissanpoika tosiaan nukkua posotti! Aiemmin illalla oltiin vietetty kissanristiäisiä, ja sillä oli rutkasti leikittäjiä. Nukuimma molemmat seuraavana "aamuna" melkein kahteen asti!

isoinpapu; hehe! Minä ja kissakääryle, me kehdataan röyhistellä!

tanja; kiitos! Mää olen oppinut sultakin, teksteistäsi, että onnestaan saa olla onnellinen. Tässä asiassa ei kyllä kannata sortua suomalaisuuden mukanaan tuomien myyttien ylläpitoon. Tuo vakan alle mahtuminen, yksi ihminen sanoi mulle niin: sulla se ei onni mahdu vakan alle.

Kirjailijatar; kiitos, työ tulee hyvään saumaan. Olen aloittanut jo, eli tämä ei ole kesätyö. Kaikki meni niin nätisti: sain idean hakea töitä, hain töitä, sain töitä ja nyt olen töissä. Koko hoito alle parissa viikossa. Huh.

Anonyymi kirjoitti...

Juu ei mahdu munkaan onneni minkään maailman vakan alle mutta toisaalta pienikin suru tai murhe tulvii yli myös.
No, ainakaan en kuole tukahdutettujen tunteiden kuristamana!

maijja kirjoitti...

Piilomaja; multahan tulee yli melko paljon. Ihan niinkuin raporttia terveydentilasta, onnesta, surusta, mahantoiminnasta. Mutta toisaalta: jokaisella on jotain, mitä kätkeä. Avoimuus ei oikeastaan ole tae mistään. Minäkään en kuole, enkä edes elä, tukahdetuissa ahdistuksissa!

hr kirjoitti...

Voit että, tulen hyvälle tuulelle, kun luen ja katselen hersyväisyyttäsi. Ihan parasta! Jatka tuota ja lähetä ripaus tännekin!

Olen monesti miettinyt tuota kuvasarjaasi kissan kanssa - harvat nykyään hymyilevät kuvissa, siis omakuvissa. Jotenkin radikaalia olla iloinen.