14.1.2013

Huristelua.


Lokakuun kuudennesta tammikuun viidenteen, ensimmäisestä rasahduksesta viimeiseen ripsahdukseen rakennettu, ensin paperille piirretty ja sitten todeksi taiottu - sitten mun pihaani siirretty. Päivää vaille kolmekuinen ja jotenkin silti niin ikiaikainen sauna.

Kuin syksyn ja alkutalven kilkutus ja pauke soisi yhä: nyt mun henkseleistäni. 




11 kommenttia:

Heidipiste kirjoitti...

Onnea! Sillä eihän tähän muuta voi todeta.

Kaisa kirjoitti...

oijoi, onnea!!

Tiina Konttila kirjoitti...

No jo kelpaa paukutella!

Löylyonnea <3

b. viuluntarkastaja kirjoitti...

Onnea uuteen saunaan! Ihan mahdottoman pähee!

morso kirjoitti...

Kyllä sun nyt kelpaa! :D

Marja kirjoitti...

Olotilaasi voinee kuvailla sanalla "saunaonni"?

Voi että!

Anonyymi kirjoitti...

Voi mahtavuus! Talvisaunaonni :) Tähtitaivas ja kaikkea semmoista ihanaa.
t. himalainen

maijja kirjoitti...

Heidi; kiitos!

Kaija; kiitoskiitos!

Tiina; kelpaa! Kiitoskiitoskiitos!

Barbro; kiitoskiitos, kiitoskiitos!

Morso; kyllä mun kelepaa :-)

Ilona; saunaonnea on!

Himalainen; Niimpä! Ei haittaa, ettei ehtinyt jouluksi. Tammikuinen talvi on aivan ihana näin saunoen.

hookoos kirjoitti...

Mahtava eka kuva ja hieno urakka, kelpaa paukutella henkseleitä!

Anniina kirjoitti...

Mahtavaa, aivan mahtavaa! On se hieno :)

Sanna kirjoitti...

Rakensit sitä likipitäen yhtä kauan kuin talvisotaa sodittiin, ja siltä se varmaan välillä tuntuikin.

Odotan jo niin kovin, että pääsen tuonne kanssasi löylyttelemään ja siskosjuomaa hörppimään.

Ps. Ihana Valmetti.