"Päivät menivät menojaan.
Kesä oli äkkiä niin etäällä kuin sitä ei ikinä olisi ollutkaan,
ja tiet talosta taloon pitenivät ja kaikki ryömivät syvemmälle koloihinsa."
Tove Jansson: Muumilaakson marraskuu
Noin se on. Kiitos Tovelle kaikista sopivista sanoista.
Olkootkin joulukuu, himmelin hiljaisuus ja kynttilän kodikas kajo - rikkumattoman hiljaisuuteni saa nyt särkeä kuvat kesäisestä Kööpenhaminasta.
7 kommenttia:
Epäilen, että hetki kuvan ottamisen jälkeen pionimies hukkui pionimereen.
:-) Tai suudelmiin! Onhan kyseessä herrasmies, selkeästi.
Pionimerimies, onkohan sellaisilla ankkuritatuointia vai ruusutatuointi?
Virtuaalinen tervetuloatakaisinhalaus sinne ja raps raps ystävä karvaiselle.
Morjes! Pitkästä aikaa.
Oikein hyvää tekee pionit sielulle tässä Brysselin vesisateessa.
Piilomajan Kati
Tuikkis; Pionimerimies, mikä ihana mies. Muistuttaa minua Pallomerimiehestä, johon kyllä aika pahasti ihastuin. Katsoitko Voicea, jossa se oli?
Kati; Se on sama saamarin sade täällä Suomessakin, ainakin meillä tässä rannikolla. Satais mieluumin välillä vaikka lunta, kirsikan kukkia, vaahtokarkkeja tai onnellisia sanoja.
Tervehdys täältäkin, pitkästä aikaa. Kiitos, kun jaoit nämä kuvat :)
Oi pioniaika, sitä odotellessa tulppaanit ja muut.
Pionit läkähdyttävät täälläkin ihanasti. Myös nainen puussa!
Hyvä, että kävin. Kaikkea hyvää sinulle.
Lähetä kommentti