Minä menen nyt.

Heippatirallaa vaan kaikille! Lähden Helsinkiin Viena Karjalaisen luo. Matkani perimmäinen tarkoitus on kuitenkin osallistua Taikin pääsykokeisiin. PITÄKÄÄ PEUKKUJA!

Maalaishiiri Helsingin kaupungissa vuonna 2007:

Tehnyt takin, osa 2

Toisesta takista halusin pirteämmän ja tyttömäisemmän kuin ensimmäisestä. Sinisen, yllätyksekseni (minulla ei juuri muuta sinistä olekaan!). Halusin että se on jotenkin vanha ja uusi yhtäaikaa.

Kankaaksi valitsin ruudullisen pellavasekoitteen - joka muuten rypistyy ihan yhtä paljon kuin tavallinenkin pellava! Juuri rypistymisen takia tässä on vasta esimakua takista. Opin nimittäin juuri sellaisen hassun asian, että jos aikoo esitellä ihanaa takkiaan, kannattaa se ainakin silittää ennen kuvaamista... PALATAAN ASIAAN, siis.

Tehnyt takin, osa 1

Ompelin taannoin itselleni takin. Ensin suunnittelin: halusin A-linjaisen, tyttömäisen, reipashenkisen takin. Perinteikkäänkin, ja omannäköisen. E h d o t t o m a s t i kaarroke, värikäs esiinpilkistävä vuori ja takana leveä vastalaskos. Sitten ompelemaan!

Takki ehti kyllä olla minulla jo heitteillä, kuten tästä koosteesta näkyy. Ylin ja alin kuvasarja ovatkin uusia kuvia - kiitos avusta, Rekopekko! Heitteille jättäytyneiden hotelli, eli ihana kamala keltainen talo sai muuten jälkeemme uudet vuokralaiset... muttei ihan tavallisia. Talo vuokrattiin erään kulttuuriprojektin käyttöön, ja tätä nykyä siellä nukkuu satunnaisesti öitänsä tanssijat, koreografit ja näyttelijät. Hurraa, h u r r a a , hurraa!

Takki on ihana ja nyt jo paljon käytetty. Päällikankaan ostin, muu on kierrätettyä: vetskari ja nyörit vanhasta maiharitakista ja vuori äpen ja isin häälahjaksi saamasta lakanasta (joka on muuten ehtinyt olla monessa mukana, esimerkiksi Heitteillä 'ovena'). Jotenkin takista tuli kuitenkin vähän eri henkinen kuin tarkoitin, joten ompelin toisenkin... siitä lisää myöhemmin!

Yksin kotona.

Olen yksin kotona. Sydänkäpyseni (ok, keksin jonkun hyvän kutsumanimen kunhan ehdin. Muuton jälkeen on 'osa-aikais-avomies' auttamattomasti vanhentunutta tavaraa) puljailee ja kuljailee, minä vietän viikonvaihteen ominpäin. Ei muuten ole ensimmäinen kerta, eikä viimeinen! Minulle se sopii, on ihan kiva saada toisinaan olla yksin kotona. Kuljeskella, katsella ja suunnitella omiansa kaikessa rauhassa.

Tilasin itseltäni iltapalaksi pienen keiton parvekkeella nautittavaksi. Iskäni on valehtelematta maailman paras keitontekijä, mutta nyt täytyy sanoa, että

voi lempo soikoon, tämäkin on hyvvää!

Heitin keittoon herkkusieniä, paprikaa ja sipulia. Suurustin. Kermaa, voita, tuoretta basilikaa. Lopuksi pikku brie-kimpaleita ja lisää basilikaa. Sitten istuin parvekkeella, katselin jokimaisemaa ja maistelin. Jos ei ollut hassumpaa asua Heitteillä, niin ei se ole hassumpaa asua tässäkään kodissa!

Jälkkäriksi tilaan vaniljajäteliä lakerikastikkeella, ja kieraisen itseni vilttiin lukemaan. Rakas harrastus on ollut jäissä opintojen vuoksi, mutta nyt

l u e n l u e n l u e n vaan.

T E R V E T U L O A !

Tässä se on, Heitteille jättäytyneen uusi tuleminen.

Tervetuloa mukaan, kaikki uudet ja vanhat tuttavat!

Vanha blogi löytyy nykyään osoitteesta http://heitteillejattaytynyt.blogspot.com/

Vaihdoin osoitteet ristiin, joten jos olet linkittänyt minut blogiisi (tms) nimellä Heitteille jättäytynyt, voisitko korjata nimen Maijjaksi? Kiitos! Päivityksiä vanhaan blogiin ei enää tule, mutten raaski kaikkea ylöskirjattua koettua poistaakaan - muttei ajatus Heitteille jättäytyneenä jatkamisesta tunnu ajankohtaiselta. Siksi MAIJJA!

Nähdään!