Epälooginen pläjäys kuvia ja ajatuksia siltä matkalta, jolla tajusin pitäväni kirkoista, katoista, kamerattomistakin hetkistä. Matkalta, jolla kaivoin päiväkirjan siinä missä olisi kaiketi kannattanut kuunnella tarkemmin; kirjoitin tilannekuvia siinä missä olisi kaiketi kannattanut laittaa jokin vuosiluku ylös.
"Elämäni ensimmäinen yö Jyväskylässä. Näin painajaista."
"Sielu jäi jälkeen, jonnekin Tampereen ja Hattulan seuduille. Hämeenlinnan taidemuseo; Kari Cavénin Tunteet-veistos pisti sielun kipittämään välimatkaa kiinni. Sellainen sanaton massiivinen, silti kevyt."
"Olen Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa. Tahdon pois.
- - Juoksin lauttaan, tahdoin takaisin maihin, oli vaan ehdittävä. Uudet tossut pani taptap."
"Olen Nousiaisten kirkossa. Minä pidän kirkoista. Eilen Turun tuomiokirkossa meni melkein polvet veteläksi. Aikalaisilleen sen on täytynyt olla tajunnanräjäyttävä paikka - se korkeus, ylväys; tila ja valo versus rahvaat savupirttiläiset, likaiset pienet maallikot kuulemassa elämänsä ensimmäisiä saarnoja. Ja vielä se, että näinä aikoina MINÄ
a) tiedän mikä ja missä on Amerikka
b) voin halutessani vaikka soittaa sinne vaikka kännykälläni!
Eilen söin kiinalaista tästä aiheesta keskustellen."
"Tässä sitä istutaan bussissa matkalla Suomeen, tähän omaan maahan. Kaikki on hyvin! Kuuntelen Virven kanssa musiikkia, joku nukkuu, joku lukee. Unohdin tehdä eväät."
"Elämäni ensimmäinen yö Jyväskylässä. Näin painajaista."
"Sielu jäi jälkeen, jonnekin Tampereen ja Hattulan seuduille. Hämeenlinnan taidemuseo; Kari Cavénin Tunteet-veistos pisti sielun kipittämään välimatkaa kiinni. Sellainen sanaton massiivinen, silti kevyt."
"Olen Suomenlinnassa ensimmäistä kertaa. Tahdon pois.
- - Juoksin lauttaan, tahdoin takaisin maihin, oli vaan ehdittävä. Uudet tossut pani taptap."
"Olen Nousiaisten kirkossa. Minä pidän kirkoista. Eilen Turun tuomiokirkossa meni melkein polvet veteläksi. Aikalaisilleen sen on täytynyt olla tajunnanräjäyttävä paikka - se korkeus, ylväys; tila ja valo versus rahvaat savupirttiläiset, likaiset pienet maallikot kuulemassa elämänsä ensimmäisiä saarnoja. Ja vielä se, että näinä aikoina MINÄ
a) tiedän mikä ja missä on Amerikka
b) voin halutessani vaikka soittaa sinne vaikka kännykälläni!
Eilen söin kiinalaista tästä aiheesta keskustellen."
ps.
kuvapäiväkirjan omakuvien teemaksi valikoitui allergikolle luontevasti olla aivastamaisillaan.
kuvapäiväkirjan omakuvien teemaksi valikoitui allergikolle luontevasti olla aivastamaisillaan.
15 kommenttia:
Voi Maijja! Mikä mahtiraportti ekskursioltanne! Tuli ihan ikävä opiskelua.
Minäkin tykkään kirkoista, en kaikista tietenkään, mutta monista. Vanhat ja vaatimattomat ovat erityissuosiossani.
Minä täällä pärskin juuri samanmoiset ilmeet naamallani. Flunssa iski. Kohta ehkä hautaudun räkäräteihin.
Variskuva hullun hieno!
Hei mimmoista oli Kalajoella? Lapsuuteni kesämaisemilla.. Vika nuhanenäomakuva lienee Särkiltä?
Mahtavia tilannekuvia! Ja matkapäiväkirjaomakuvasarja on hieno, todella autenttisen oloinen.
Oo mikä upea matka! Mahtavia kuvia, jälleen kerran.
Ihana nuhanenäomakuvasarja!
Ihania kuvia. Pidän itsekin niistä hetkistä ilman kameraa. Joskus olen miettinyt että pitäisi lähteä matkalle ilman kameraa, näkisikö silloin asiat toisin? Joskus tuntuu että on vain tarkkailija joka katsoo kaiken kameran läpi.
Joo joo! Nousiaisten kirkko on mahtava! Yksi suosikkejani.
Turun tuomiokirkossa mulle tulee myös just tollanen olo. Se ON hillitön. Olen ollut laulamassa ylhäältä urkuparvelta. Kärsin voimmakaasta korkeanpaikankammosta.
Te hyväkkäät olette ajelleet ihan meidän nurkilla. Hitsi. Olisin voinut bongata Maijjan!
Tanja; Kiitos kehuista, koita parantua! Minäkin pidän vanhoista ja vaatimattomista, mutta myös moderneista ja niistä tuikitavallisista. Tuomiokirkot niin Turussa, Tampereella kuin Helsingissäkin olivat uusia kokemuksia, ja siksi aika vaikuttavia. Isonkyrön kirkkokin - aaah!
Peppi; Kalajoella oli... hmm... kotoisaa ;), olen nimittäin niiltä hujakoilta kotoisin. Viimeisessä kuvassa on tosiaan aimo aivastus Särkillä.
Olina; hehe, herätin vähän kummeksuvia katseita kanssamatkustajissa näillä aivastuksilla...
Malla; kiitos - matka oli upea ja opettavainen, aika monenlainen.
Fedja; ihan tuota samaa olen ajatellut minäkin. Tuolla reissussa tuli ensimmäistä kertaa sellainen totaaliähky valokuvaamiseen: ajattelin, että pokkarikameroidensa ruutua tuijottavat luokkatoverit menettävät suuren osan näkemästään, koska itse asiassa unohtavat katsoa. Itse sitten virittelin linssisuojuksen paikalleen ja kaivoin päiväkirjan esiin... tiedä sitten olinko hullua hurskaampi.
Isoinpapu; VAU! LAULAA SIELLÄ! Täytyy olla hieno juttu. Minä oisin varmaan pyörtynyt sinne parvelle. Nousiaisten kirkko oli kyllä kiinnostava, pidin siitä(kin).
Tämä hyväkäs muuten ajatteli turussa isointapapua ja muita sen seuvvun bloggaajia - oli vaan niin himpskutin kiirus.
Ihanat aivastukset! Ja katot! Uh!
Mahtavia kuvia ja tunnelmia. Aivastuskuvat on aivan parhaita, miten oletkin ehtinyt aina napata kuvan?? :)
Marguetta; niin, katot! UH! :)
Jutta; kiitos. Heh, aivastukset kyllä täysin lavastettuja ja mahdollisimman teatraalisia!
Minulla on jokin tunneperäinen, ilmeisesti lapsuuteen liittyvä naitinnon estävä ennakkoluulo moderneja kirkkoja kohtaan. Muuten moderni arkkitehtuuri saattaa puhutella minua hyvinkin. Kun olin neljän vanha, meidän kylän vanha puukirkon poltti joku tuhopolttaja. Minusta tuo puukirkko oli ihan mahtava! Ja suru oli kamala, kun se oli mustana rauniona. Ja kun uusi kirkko rakennettiin, se oli minusta ihan kamala ja kylmä, liian valoisa ja ankea. Kovin tunteellisesti pienenä suhtauduin tuohon hommaan. Tykkäsin käydä yksin jumalanpalveluksessa laulamassa virsiä. Siksi kirrko oli minulle tärkeä paikka.
Vieläkin haluttaa kertoilla :) tuli mieleeni tuosta teatraalisesta aivastelusta. Kun olin lukioikäinen, harrastin teatterihommeleita. Teimme kansalaisopiston kevätjuhlaan sellaisen esityksen, että olimme ihan vain katsomossa, muina miehina kuin muutkin ohjelman seuraajat, mutta meillä jokaisella oli jokin rooli ja tehtävä, tai "tyyppi". Minä olin sellainen, jolla oli yskä, sellainen vähän häiritsevä. Alkuun yskin ihan vaan vaatimattomasti, mutta sopiviin väleihin, mutta loppuhuipennukseksi sain ihan hillittömän yskäkohtauksen, sellaisen, että koko sali suunnilleen kääntyi katsomaan, että saako tuo enää henkeä. Kevätjuhlan lopuksi menimme niiaamaan sali eteen koko porukka. Juhlaväki oli ihan kummissaan, mutta muutaman sekunnin mietittyään alkoi ihan tajuton naurun remakka. Ihan kreisi "esitys"! Mutta siihen aikaan se upposi huumoriini ihan täysin. Olin muutenkin innokas keksimään kaikkea hämmentävää. Tämä sinun posteuksesi muistutti tuosta ajasta, ja nauroinkin kuvasarjalle (varsinkin muutamalle sivusta katsojan ilmeelle) ihan räkänä.
Aivastuskuvat ovat parhaita! Vaikka kyllä muutkin kuvat tässä olivat kiinnostavia. Haluaisin nähdä enemmän etenkin noita keskiaikaisia kirkkoja, olen käynyt vain muutamassa. Näyttää olleen antoisa ekskursio!
Loistavia matkakuvia, ihana mennä ja vipeltää mukana tunnelmassa, kylläpäs nauratti aivastus-tulee kuvat :D niin mainioita tilannekuvia.
Ihanaa kuvausta legendaariselta ekskursiolta! Itse olin sillä about 10 vuotta sitten...Hui aika rientää?! Omakuvakollaasisi oli huippuhupia :D
Lähetä kommentti