Loppukevään iltana, vähän liian myöhään, yhden myytävän pienen kesämökin katsastuskävelyllä. Tästä maisemasta minä olen kotoisin: väljistä peltotilkuista, verkkaiseen virtaavasta joesta, rantatörmän kupeesta. Joki on se Oikea Vesielementti, meri oma myös mutta järvet jo outoja. Sarpaa ja saraheinää, haukkosia ja heinäkuun kuivien koskien kivikkoja sen olla pitää! Joki on kaunis, laiska uoma, jolla on voima jakaa seutu kahtia: tällä kertaa oltiin pohojapuolella.
Mökki:
pikkunätti (15m2!), potentiaalinen?, tehtävissä aivan ihanaksi, nähtävissä omana
Pihasauna:
entinen, ei mitään tehtävissä, iso harmi ja puute
Paikka:
rauhallinen, täydellinen, rakas joki oijoi, pieni koskikin ja rantakivet, isoja koivuja, pihlaja, tuomi, polkuja kaislassa, tähän viltti ja sille minä bikineissä
Sijainti:
liian rauhallinen, ihan liian lähellä tai väärän matkan päässä, turhahko tähän tilanteeseen
Lopputulema:
Mitä me tällä tehtäisiin?
Mitä me täällä sitten tehtäisiin?
Ihan iloinen mökki jollekin muulle.
Ihan iloinen mökki jollekin muulle.
Kiva kävely, kaunis ilma, harmiton retki.
ps. takki
pps. no joo, suolammet kelpaavat myös. ne mutapohjaisetkin.
11 kommenttia:
Eijjei, ainoo oikee mökin paikka on männikössä, karun järven rannalla jossa kuikka kaihoisasti laulaa... T. Kaenuun kasvatti
Joki sen olla pittää, liekkö sitten lapsuuden muistoja jotka sellaista sanelee.
Suloinen on mökki ja hieno on takki!
Eeeei vaan voi olla sama takki, ihan eri takki on tuo, ihan eri väri! On on on!
Mä olen sit se järventykkääjä, ollaan päijänteen kanssa ihan hyvissä väleissä ja tavataankin silloin tällöin. Onko sitten sellaisia ihmisiä olemassa, jotka ei mitään vettä mielimaisemaansa tarvitse?
Mahtavat kuvat. Että mä rakastan tätä tämän vuodenajan valoa. Kohta paras valo on ohi, se samenee.
Ja tuo nuttu on hieno.
Ihan mainio teksti!!
Ei ehkä kovin myyvä, ei kävisi myynti-ilmoon mutta muuten.
Realistinen. Järki päässä -teksti, ainakin osittain.
Saunalle ei mitään tehtävissä...nauratti vaikka samalla harmitti.
Meri-ihminen ilmottautuu, joki hyvänä kakkosena. Järvet ihan liian keskellä ja paikallaan. Joissa on tuota liikkuvaa voimaa ja muutosta, ja niitä pitkin pääsee mereen. Merta pitkin pääsee minne vaan.
Kuvat ovat ihanat ja takki kiva.
Pikkumökki olis kauhean kiva. Mutta sen pitäis olla jossain ihan lähellä, pyöräilyetäisyyden päässä. Minä en ole yhtään sellaisia mökki-ihmisiä, että pakataan kamat perjantaisin autoo, ja huristellaan johonkin "omaan rauhaan" = hornan tuuttiin. Mulle passelein mökkimuoto olis ehkä siirtolapuutarhamökki. Mutta ei oikein sekään, ottaisin vaan paineita naapureiden puutarhanhoidon täsmällisyydestä. Sellainen yksin jäänyt vänha tönö jossain kaupungin liepeilla...
Minä pikkuisen kadehdin sinua, kun osaat kokea tuon kotiseutusi (ehkä aika sama, mistä minäkin oon) noin positiivisesti. Minä näen enimmäkseen vain traktoreita huonosti hoidetuilla pihamailla; taajaamia, joissa viimeisetkin kaunottaret ovat saaneet väistyä elementtirakentamisen tieltä; savea; pajukkoa, liikaa patriarkaalisuutta ja ahdasmielisyyttä... ei kovin imartelevia asioita. Ihan muutaman kauniin paikan tiedän kotikulmiltani, mutta ne eivät millään riitä tekemään tuosta paikasta mieluisaa. Ja minusta on kauhean surullista, että oma kotipaikka näyttäytyy noin pahana. Tätini sanoi, että viisikumppisenä alkaa hellittää. Hän on kokenut aika samalla tavalla kuin minä.
Kyllä on hienot kuvat.
Kotosilta tuntuu nuo jokimaisemat, kun sieltä on kotosin. Mutta kyllä osaan jo 23 vuoden opettelun jälkeen nauttia tästä suuresta hiljaisesta tunnelmaltaan erämaajärvestäkin, jonka rannalla asun.
Asunto järven tai joen rannalta niin ei tarvitse kesämökkiä... laiskemman ratkaisu. Ei tartte rahtautua.
Penkereellä on kaunista. Nämä värit ja sinun kuvat ja takki ja kaikki. Yksinkertaisesti ja selvästi kaunista.
Meille ei myös mökkiä, vaikka kivoja ovat.
Nasti; eijei! Mutta kyllähän siellä voi käyvvä elämänmenua ihimettelemäsä.
Stanna; Kyllä!
Malla; kiitos. Minustakin mökki oli symppis, mutta sinne se jäi ostajaa odottamaan.
Tuikkis; kummasti auringonvalo vaikuttaa väriin - sama se on. Ehkä jotkut tosiaan pärjää ilman vettä, ja sitten tiedätkö niitä jotka tykkäis vaan kultahiekoista ja palmurannoista.
Liivia; mullakin hyvä suhde tähän valoon - on niin hyvin siivilöityä.
Violet; heh, ehkä ostajat arvostaisivat rehellisyyttäkin?
Olina; Hyvä pointti tuo jokien liike! Minä tykkään siitä, että nään mistä joki tulee ja minne menee. Joet ovat loogisia, ymmärrettäviä. Järvet liian .. outoja.
Tanja; minä haaveksin enemmän sellasesta mummonmökistä, vaikka vähän isommastakin, talosta. Ja vaikka sellanen 0-200 km kotoa, että voi mennä päiväseltikin käymään. Ei tarvi rantaa, mutta pihasauna on must.
Ei mitään mistään hornantuutista, hyi. Hyttysiäkin varmasti ja tummuneet hirsiseinät. Mutta aattelepa, jos olis sellanen kesäkoti vaikkapa parin pitäjänrajan päässä, jossain kirkonkylässä jossa ruokakauppa ja vaikka kirjasto!
Älä kadehdi, minä näen ne samat pajukot, keskiluokan, keski-iän, keskisormet, keskiarvon, keskustalaisuuden. Tuntuu, että täällä mitään ei tehdä kunnolla tai sydämellä. Ajatellaan, että "noo kyllä se teipilläki pyssyy" jos joku kaipaisi kunnolla korjausta. (ja perkele, elementtitalot tosiaan! Niitähän täällä on pellot täynnä, vaaleankeltaiset ja mintunvihreät siroissa riveissä farmariautot pihoissa, unikkoverhot ikkunoissa...)
MUTTA kyllä minä myös näen mukavia, turvallisia kasvoja kaupassa, voi nostaa kättä tutuille. Ja on ne omat alueet, omat polut ja Minun Metsämansikkani. Mutta että aina täällä... en tiedä.
Tuike; kiitos! Jokirantatalo olisikin unelma, oijoi jos sen sais.
Himalainen; kiitos. Minustakin penkereellä oli kaunista.
Lähetä kommentti