Nappikuulokkeiden R lakkasi toimimasta joten stereon sijasta mp3-soittimen musiikki tulee nykyään monona. Oikean korvan vapauduttua on arjesta tullut sarja elokuvakohtauksia.
Aamupäivällä Mari Boine laulaa Vuoi vuoi mu ja huopikkaissaan saapasteleva lapinvaari nostaa nahkatumppukättä huikatessaan huuruiset joulutoivotukset sattumalta vastaan tulleelle tutulle rouvalle. Kello 13 aikaan aurinko on laskemaisillaan, taivas on kesänkeltainen Pöyliövaaran takaa. Vasen korva kuuntelee Husky Rescuen My home ghostia ja oikea askelten narskuntaa 23 asteen pakkasessa. Hetken päästä kappale vaihtuu ja vastaan tulee kourallinen koulusta päässeitä lapsia. Pienet pojat roikuttaa reppujaan, nauraa ja kahistelee toppahousujaan Hello Saferiden San Franciscon päälle. Ne potkii muassaan jääkalikoita ja vielä monen askelen ajan muistan mitä oli olla 11-vuotias.
Kirjaston runohyllyllä Bukowskin selailua täydentää Zen Cafén Auto parkissa, joka lehtisaliin siirtyessä vaihtuu Duffyn Distant dreameriin. Internetpäätteellä istuu ympärilleen pälyilevä maahanmuuttajanuorukainen vikkelästi liikkuvia naisia vilisevän videon äärellä. Muutaman loman kunniaksi lamaillun sisustuslehden taustalla soi Natalie Imbruglian Do you love, jonka kertosäkeeseen päästäessä on pojan silmillä pornoa. Lähden kotiin.
Illalla kävelen rytmikkäästi päin punaisia, saappaat välttää astumasta valkoiselle. Hetkeä myöhemmin selän takaa kurvaa pari ns. nuorta kuljettajaa ja niiden jumputus osuu yhteen Mando Diaon Good morning herr Horst:in kanssa naurettavan hyvin. Jos tämä tosiaan olisi elokuvaa minun olisi aika heittää hehkuva savuke maahan ja yhtyä lauluun kopsuttaessani henki huuruten kohti uusia seikkailuja.
Lae, lae, la-la-la-la-lae, just slip another coin and walk away.
5 kommenttia:
Mulle tuli vaan se kenkämono mieleen heti alussa.
Joskus kuuntelen ihan tarkoituksella vaan toisella korvalla. Musiikkiakin.
Tulee hyviä yhdistelmiä kun toiseen korvaan tulee oikean elämän äänet.
Bukowskia on tullut kyllä luettua, sanoisinko että ihan loppuelämän tarpeiksi.
Tämä(kin) oli hyvä teksti, mutta en saa siitä nyt kiinni tähän kommenttiin (radio möykkää liikaa). Joten lallaa vaan:)
Mulla on kahtena päivänä jääny kuulokkeet kotiin, niin on pitäny kuunnella bussissa juttelevia ihmisiä. Se on joskus rankkaa, kun sitä hälinää on niin paljon. Siksi oon laittanu silmät kiinni, että edes joku aistikanava saa olla rauhassa.
violet; tämän pakollisen monoisuuden ( :D ) jälkeen voisin kans siirtyä myös valinnaiseen yksikorvaiskuunteluun, on niin hienoja kohtauksia ja yhdistelmiä tarjolla, ja ihan sattumalta!
Liivia; minä en ole niin kauheasti lukenut, nytkin olin erästä toista äijjää hakemassa ja selailin Bukowskia. En tohtinut lainata, en olisi nyt jaksanut. Ei se ihan joulusettiä ole.
Lallaa :)!
Sanna; se on kyllä totta, että välillä pitää jonkun aistin saada levätä. Julkisissa matkustaessa tulee toiset ihmiset helposti naamalle. Toisaalta tarinointeja on hauska kuulostella, toisaalta raskas.
Oi Hello Saferide on ihana! :)
Lähetä kommentti