Saan tosiaan aina hyviä lahjoja. Tiiina-siskolta onnistuin jo ennen joulua kerjäämään yhdet Kalajoki-sukat, joulupaketista paljastui järjettömän ihanat lyhytvartiset huopatossut ja samasta osoitteesta lainasin vielä tossumannekiinit. Uusia huopikkaita mummulle hehkuttaessa sain vihiä käydä vintillä, josta löytyi pitkävartisetkin - oikein isomummun vanhat. Aika notkea vekkuli oon minäkin, mutta ihan en kummipojan lailla saappaita täytä...
Sisko kiittää! Täti kiittää! Lapsenlaps kiittää!
Kovat on pakkaset. Hyvä että tarkeni bingoon käpöttää! Jos minusta ei ala kuulua, niin olen päättänyt koteloitua. Alkanut kehrätä silkkistä sukkapussia itselleni, sukinut ryppyiset siivet pieneen pakettiin ja kömpinyt huopikkaan nurkkaan kevättä odottamaan.
8 kommenttia:
Komeat sukat olet saanut! ;)
Marjohei; nii minustaki!
Onpa kyllä. Komiat sukat. Ja huopikkaista oon vähä kade. Tiiäthän sen laulun Huopikkaat, huopikkaat? Hoilota vähän sitä, kun sielä lappalaisten seassa tarvot.
Komeet on, huopikkaat niin pitkillä kuin lyhyilläkin varsilla. Kun kuvan näin niin lapsuudesta kumpus muisto mummusta huopikkaat jalassa.
HUI! Täällä on sentään kymmenen astetta lämpimämpää!
Huopikkaan nurkassa olisi kevättä niin lokoisaa odotella. Todella kaunis tuo Kalajoki-sukan malli.
Kylymä on siäki, mutta onneksi sulla on kunnon varustehet. On mullaki, muttei nuon hienoja.
Sanna; Tiiän laulun! Pittääpä alakaa rallattelemahan.
Stanna; Semmoista minä en muista ollenkaan.. harmi.
Riikka; minusta vähän tuntuu, että jos on yli -20 niin ei ole enää väliä paljonko yli, kylmä on joka tapauksessa.
Kirjailijatar; niin minustakin, mutta pakko kait tässä on koittaa muutama kuukausi keekoilla horrostamatta.
tuike; täällä onneksi jo lauhtumaan päin... enää -26!
Lähetä kommentti